torstai 3. toukokuuta 2012

Arjen matematiikkaa



Minusta on hauska laskea erilaisia asioita, vaikka muuten en ole vähääkään matemaattisesti suuntautunut saati lahjakas. Kaikenlaista laskettavaa voi keksiä vaikka samalla, kun kävelyttää koiraa.


Kun siis kävelytän koiraa vaikkapa täällä Turun Linnan puistossa, jossa kevätkukat alkavat olla heleimmillään, voin samalla yrittää laskea päässäni, montako kiloa joulukinkkua olen elämäni aikana paistanut.

Arvatkaa mitä?

Sitä on tullut pistettyä uunipellille noin 155 kiloa.

Rehellisesti puhuen tarvitsen laskelmiini yleensä taskulaskinta. Äsken otin sen esiin huvitellakseni vähän ja laskin, miten paljon aikaa olen viettänyt vessoja siivoamalla. Tulos on vain suuntaa antava ja ihmeellisen pieni; kahdeksan vuorokautta. Itse kuvittelen hinkanneeni pyttyjä ja lavuaareja useamman kuukauden.

Entä paljonko on tullut kannettua ruokaa kotiin kaupasta? Laskin sen mukaan, että kävisin kaupassa lähes päivittäin ja toisin silloin vain yhden, kilon painoisen kassin. Tulos on 14965 kiloa.

Kaupan kassoilla olen jonottanut noin kymmenen vuorokautta.

Ruokaa olen laittanut noin 23000 kertaa.

Ei tämä mitään syvällistä pohdintaa ole, mutta hauskaa se on ja paljastaa yllättäviä asioita.

Olen ajatellut, mutta en vielä uskaltanut laskea, kuinka paljon aikaa vietän netissä. Hetki vaan.

----

Jos käytän nettiä puolitoista tuntia päivässä (onnistunee helposti), se tietää kuukaudessa melkein kaksi vuorokautta. Ups.Se on aika paljon. Ei muuten, mutta kuulin juuri tutkimuksesta, jonka mukaan internetin runsas käyttö vaikuttaa ihmisen aivoihin samalla tavalla kuin kova ja pitkäaikainen juopottelu. Eli tässäkin on ensin hauskaa ja sitten ei enää ymmärrä mistään mitään.

6 kommenttia:

  1. Kiitos! Tuota ruokamäärää tosin tarkistaisin, se on varmaan ainakin kaksinkertainen kun paremmin ajattelee.

    VastaaPoista
  2. Aika hupaisaa ja hauskaa! Jotenkin oma matemaattinen lahjakkuuteni hyytyy alkumetreillä, eli taskulaskinta minäkin tarvitsisin tuollaisiin laskelmiin. Olisi kiva tietää kuinka paljon lantaa on elämänsä aikana talikoinut, taikka miten paljon heinää kantanut sen toisen pään eteen... :D Taitaa olla melkoinen määrä, luulisin.

    Eilen kävi mielessä että kuinkahan paljon olen siirrellyt kiviä paikasta toiseen. Ja sitten hyvässä lykyssä vielä takaisin alkuperäiselle paikalleen. Ei siinä ole järkeä, mutta ei ole kovin monessa muussakaan asiassa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivien siirtely on hauskaa puuhaa. Kesäpaikkamme on tosi kivisellä seudulla ja sieltä löytyy materiaalia kaikenlaisiin kivirakennelmiin helposti. Kivissä on myös jotain mystistä; ne ovat olleet olemassa niin kauan ja jäävät vielä pitkäksi aikaa meidän jälkeemme.

      Poista
  3. Asian vierestä; eksyin aamupäivällä blogiisi ja matkakertomukseesi. Luin siltä istumalta kaikki risteilystäsi kertovat postaukset ja vähän muutakin. Sinulla on mukava tapa kirjoittaa. Vierailen kyllä toistekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun eksyit ja tervetuloa vierailulle ja olemaankin!

      Poista