lauantai 17. marraskuuta 2012

Kahvakuula on tehokas väline



Innostuin kahvakuulailusta loppukesällä. Innoittajana oli tyttäreni, joka kehui lajia ja näytti mallia reippaasta kuulanheilutuksesta.



Siinäpä oiva laji, tuumin minä ja riensin oitis ostamaan oman kahvakuulan. Reipas harjoittelu alkoi saman tien.

Ja toden totta: kahvakuulalla saa tuntuvia tuloksia aikaan. Niin tuntuvia, että ihan muutaman kerran jälkeen tulokset tuntuvat yhä ja syön niitten takia kahden viikon lääkekuuria ja ajattelen pelolla mahdollista olkapääleikkausta.

Onneksi on vasen puoli. Sinnittelin aika pitkään sen kanssa ennen kuin menin lääkäriin, sillä ajattelin vaivan menevän itsekseen ohi. Eikä tuosta lääkäristä mitään apua ollutkaan, mainitun lääkekuurin olisin voinut koska tahansa käydä ostamassa omin päin. Se ei edes auta yhtään.

Mitä opimme tästä? Ainakin sen, että ennen kuin aloittaa uusia urheilulajeja kannattaa asettaa itselleen pari kysymystä:

a) Olenko minä parikymppinen, kuntosalilla käyvä tyttö?
b) Vai mummoikäinen kirjoitustyöläinen, jolla on taipumusta kaikenlaisiin ranne- ja olkavarsivaivoihin?

Jos näistä selviää ja osaa vastata oikein, osannee myös tehdä oikeat johtopäätökset.

Ei tämä kauheasti muuten haittaa, mutta käsi ei taivu kunnolla eikä sen päällä voi nukkua. Sohvalla oli hankalaa, kun yritin nukkua siinä yhden yön. Se, että olin sohvalla, johtui puolestaan koirasta. Nonna oli tässä eräänä yönä niin levoton, että nukuin sohvalla ollakseni vähän lähempänä sitä. Kun nukkumisesta ei tullut oikein mitään, olin aamulla tietenkin ihan tokkurainen. Paha kyllä, minulla oli aamulla haastattelu naapurikaupungissa viidenkymmenen kilometrin päässä.

Haastattelupaikalla oli uusi, hieno sohva, jonne minut ohjattiin istumaan. Luullakseni käyttäydyin ihan normaalisti, mutta todellisuudessa olin puoliunessa. Havahduin, kun huomasin miettiväni, millaista siinä sohvalla olisi nukkua ja mahtaisinko uskaltaa kokeilla?

Haastateltavani oli huumorimiehiä. Lopuksi hän esitti toivomuksen, että lähettäisin jutun nähtäväksi ennen julkaisemista. Lupasin tehdä niin.

- Vaikka viimeksi, kun paikallislehti teki meistä jutun, siinä kävi niin, että minä kirjoitin sen uudestaan, hän paljasti.

Vai sen poikia, ajattelin minä, hymyilin oikein herttaisesti ja katsoin häntä syvälle silmiin lämpöisesti kuin pakastesei.

- Tällä kertaa me emme tee niin, sanoin.

Saapa nähdä. Ei sitä juttua vielä ole kirjoitettu, ei kumpikaan meistä.
 


6 kommenttia:

  1. Kiitos varoituksesta - olen nimittäin harkinnut kahvakuulan hankintaa. Sillä saisi tehtyä obamat tehokkaammin kuin tavallisella puntilla. Olen jo vuosikymmeniä tehnyt samat pienet liikesarjat joka aamu kolmen kilon punteilla. Aina välillä harkitsen pientä lisäystä painomäärään ja viimeisenä ajatuksena on ollut tuo kahvakuula, 6-8 kg. Mutta ehkä vanhassa vara parempi - tällä iällä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahvakuula on varmasti hyvä väline, kun on varovainen. Oma kuulani on kuuden kilon mutta se, millä loukkasin itseni, on kymmenkiloinen.
      Mutta sinulla varmaan on jo melkoiset obamat, jos olet noinkin tunnollisesti harjoitellut!

      Poista
    2. Pakko tunnustaa, että ostin sen kahvakuulan:D
      Prismasta sai eilen 15 prossaa alennusta ja eteeni osui todella söpö lime-harmaa viiden kilon vinyyliyksilö - mukavan tuntuinen kädessäkin.
      Lisäsin sen tänään aamulla ohjelmaani ja tuntui tuo viisikiloinenkin vallan vaikuttavalta...

      Poista
    3. Ole sitten varovainen! Netistä löytää muistaakseni jonkun kahvakuulaohjelmankin. Ja jos laji ei tunnu pitemmän päälle omalta, niin saahan tuosta nätistä kapistuksesta vaikka hyvän ovenpönkän...

      Poista