Matkamuistoja

Selasin alkuvuodesta otettuja matkakuvia. Tarkoitukseni on tehdä laivalla tapaamalleni Celille pieni joululahja kuvista, joissa joko hän tai minä tai me yhdessä olemme laivalla tai satamakaupungeissa. Tajusin, että jos aion tehdä lahjakirjan ja saada sen ajoissa Italiaan, alkaa olla korkea aika.

Poimin kuvien joukosta muutamia, jotka olisin halunnut laittaa tänne jo matkalla, mutta joita en voinut, kun kuvien lataaminen oli niin hidasta. Kuvat eivät ole laivamatkalta, vaan lyhyeltä Ameriikanturneeltamme, jonka teimme ennen sitä. Joten tässä, olkaa hyvät: muutamia hajamuistoja vielä reissultani.

Tässä olen jossain Los Angelesin ja Las Vegasin välisen valtatien levähdyspaikalla. Maisemat olivat melkein koko ajan tällaisia; ei tarvitse ajaa kuin vähän matkaa miljoonakaupungista ulos ja ollaan erämaassa.

Hooverin pato, yksi tekniikan maailman suurista ihmeistä. Pato sai nimensä presidentti Herbert Hooverin mukaan, hän pani rakennustyöt alulle 1931 yhtenä keinona helpottaa vuoden -29 pörssiromahduksesta alkanutta lamaa. Pato valmistui -36 ja se oli ensimmäinen betonista rakennettu pato Yhdsvalloissa.

Pato on 30 kilometriä Las Vegasista kaakkoon, Arizonan ja Nevadan rajalla, Colorado-joessa. Padon pudotuskorkeus on 200 metriä. Se on niin valtava rakennelma, että melkein pelottaa katsoakin. Emme menneet varta vasten patoa katsomaan, mutta jouduimme kulkemaan tätä kautta matkalla Las Vegasista Grand Canyonille.                                                                                             

Tämä maja on 20 mailia ennen Grand Canyonia, nykyään Grand Canyon Ranchin pihapiirissä. Majan rakensivat 1800-luvulla uudisasukkaat ja tässä on asunut viisihenkinen perhe. Asumus on ehkä 3 x 4 metriä, ei paljon isompi ja sisällä on aika pimeää. Paikka on silti hieno ollakseen autiomaassa: majan vieressä virtaa puro ja maisemissa ei ollut valittamista.

Grand Canyon. Tälle maailmanihmeelle mitkään kuvat eivät tee oikeutta.

Tämä on sitä Amerikkaa, mitä tv-sarjoissa ei näy. Tällaisia pieniä mökkejä näkyi joka kaupungissa ja kylässä, tämäkin on ihan vauraanoloisen pikkukaupungin kadulta otettu kuva.











Ja tässä on naapuri.

Sokeri pohjalla. Harmittaa, kun en ottanut enemmän ja parempia kuvia tästä somasta pikku talosta ja sen puutarhasta, en kehdannut.












Oli mukavaa uppoutua vähäksi aikaa kuvien selaamiseen, mutta kuvakirjan teko ei sitten enää onnistunutkaan. (Nämä kuvat eivät ole niitä, joista teen sitä lahjakirjaa.)  Olen tosin aikaisemmin tehnyt pari Ifolor-kirjaa, mutta silloin kuopus asui vielä kotona ja istui vieressäni auttamassa. Nyt sain Celin kuvat valittua ja ladattua ohjelmaan, jopa kirjankin työn alle, mutta siihen se sitten tyssäsi. Televisiossa parhaillaan mainostettu "todella helppo" ohjelma, joka sijoittelee kuvat kirjaan automaattisesti, toimi, ennen kuin ehdin edes hoota sanoa ja läiski kuvat kirjan sivuille älyttömään järjestykseen. Yritin saada järjestyksen muutettua, mutta en onnistunut.

Ohjelmasta puuttuvat selkeät ohjeet siinä kohdassa, missä niitä tarvittaisiin. Terveisiä Ifolorille.

No, kunhan se media-assistentti tulee käymään kotona, niin eiköhän tuo auta äitimuoriaan?

(Ja anteeksi, kun kuvatekstit ovat vähän hassusti, mutta en onnistunut saamaan niitäkään kohdalleen. Asia tullee kuitenkin ymmärretyksi?)