Kuinka meillä on näin siistiä?

Ruusupensaan takana lämpiää sauna. Pöllämystynyt emäntä istuu kirjoittamassa ja yrittää muistella, milloin on viimeksi käynyt kotona ja miksi ihmeeessä täällä on niin siistiä. Ajatella, en tosiaan muista, siivosinko ennen maalle lähtöä? Ja jos, teinkö oikein suursiivouksen vai mitä mahdoin?

Tällaista tämä nyt sitten on: kun ei ole enää lapsia kotona, siellä näyttää juuri siltä miltä siellä näytti, kun lähdin. Outoa. Todella outoa.

Viikko - tai kauanko menikään - maalla ei sujunut ollenkaan niin tehokkaasti kuin kuvittelin. Kukkapenkkiprojektinikin jäi pahasti kesken.

 

Otin kuvan viime töikseni ennen lähtöä Turkuun. Viikon aikana sain kaivettua kasvit ylös penkistä ja tasattua tuon reunan. Aion upottaa suoriin reunoihin kestopuureunukset, joista yksi on jo mallina. Ei se sieltä sitten enää näy, kun kasvit taas kasvavat penkissä.

Etualalla näkyvä  ruusupensas saa jäädä paikoilleen. Haluaisin rakentaa sen ympärille luonnonkivistä jotain, mutta vielä en tiedä, mitä.

Asiasta seuraavaan. Huomenna minulla on vähän jännittävä aamu, sillä menen tapaamaan osteoporoosilääkäriäni. Sen seurauksena päädyn luultavasti taas luuntiheysmittaukseen, sillä viime kerrasta on ainakin kaksi vuotta aikaa. Tosin on ihan mahdollista, ettei mittaus järjesty vielä huomenna.

Minusta on tärkeää puhua osteoporoosista, sillä se jäytää niin monien ihmisten luita ilman, että nämä itse tietävät siitä mitään. Kannustan mitä lämpimimmin kaikkia käymään luuntiheysmittauksessa! Jos hyvä tuuri käy, ns. kantapäämittaukseen voi päästä vaikka ilmaiseksi jossain messuilla tai apteekkien teemapäivillä. Itsekin menin joillakin messuilla tuollaiseen mittaukseen kun ilmaiseksi sai vaikka en mitenkään osannut odottaa, että minun luissani olisi jotain vialla. Sitä tietä sitten päädyin lääkärille ja tarkempaan mittaukseen ja sain osteoporoosilääkityksen. Ilman tuota - pakko sano onnekasta - sattumaa en nytkään tietäisi osteoporoosistani mitään. En ennen kuin vaikkapa selkänikama luhistuisi tai ranneluu napsahtaisi poikki kun yrittäisin hakata saunapuita.

On helppo tuudittautua siihen uskoon, ettei minua mikään voi vaivata, koska tunnen itseni täysin terveeksi. Juuri sen takia osteoporoosi on niin salakavala tauti, se ei ilmoittele itsestään millään tavalla ennen kuin joku paikka menee rikki. Sitä parempi, mitä aikaisemmin se löydetään, sitä enemmän voidaan tehdä. Tämän asian kanssa ei kannata pistää päätä pensaaseen.

Tuliko selväksi? Että nyt sitten vaan mittauttamaan omia ja tyttärien luita.

Vielä yksi juttu: olen yrittänyt vaihtaa profiilikuvaani. Olen itse yrittänyt ja kun en onnistunut, pyysin apua kuopukselta. Hänkään ei osannut, joten tilanne on vakava. Tähän mennessä olemme onnistuneet vasta saamaan vanhan kuvan pois. Mahtaako kenelläkään olla kokemusta asiasta ja hyviä neuvoja? Ne olisivat nyt kovasti tarpeen.