Ihanaa koti-idylliä katsomassa

Kävin katsomassa Carl Larsson -näyttelyn Turun Taidemuseossa.

Museoon on helppo pistäytyä, kun se sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä meiltä. Siihen nähden miten helppoa siellä on käydä, käyn tosi harvoin.  

Larssonin (1853-1919) kuvista välittyy se, mitä minä ja varmasti moni muukin pitää Vanhoina Hyvinä Aikoina. Kodikasta, värikästä ja lämmintä. Todellisuudessa Larssonin perhe oli aikansa edelläkävijä ja radikaali mitä sisustamiseen tulee. Tyypillinen viime vuosisadan alun porvariskoti niin Ruotsissa kuin Suomessakin oli tummasävyinen, pimeähkö ja täyteen ahdettu.

En selvinnyt tästäkään reissusta ilman pientä kommellusta. Vein takkini museon naulakkoon ja lähdin sitten seuraamaan nuolia, jotka opastivat Larsson-näyttelyyn. Päädyin lasisten pariovien taakse. Ovet olivat kiinni, mutta toisella puolella näkyi näyttelyvieraita ja Larssonin tauluja.
Harmi vain, että ovessa luki isoilla kirjaimilla: "Älä koske!" ja viestin varmennuksena oli vielä kuva torjuvasta kämmenestä.

Jopas jotakin, minä ajattelin. Mahtaako ovi aueta automaattisesti? Kävelin muutaman kerran edestakaisin oven edessä, mutta mitään ei tapahtunut.

Ihmettelin aikani oven takana, mutta kun opastusnuoli osoitti sinnikkäästi suljetun oven taakse, tartuin kiellosta huolimatta kahvaan ja vedin oven auki. Ei siinä sitten sen kummempaa tapahtunut, joskin minusta tuntui kuin salivalvoja olisi katsonut minua vihaisesti.

Jonkun ajan päästä sitten tajusin, että siinä oven vieressä oli melko kookas painike, jossa kolmella kielellä, myös suomeksi, neuvottiin painamaan sitä ja avaamaan ovi.

Näyttelyn katsottuani kävin vielä museon myymälässä (yllä) mutta en ostanut mitään.

Museon portailta on hieno näköala yli kaupungin keskustan. Itse lähdin tästä oikealle, kävelin Puolalanpuiston läpi Rauhankadulle ja sitä pitkin kotiin ruusupensaan taakse.

Matkalla poikkesin vielä Siwaan ja ostin joululehden. Ehdin jo silmäillä sitä ja nauttia kauniista kuvista. Jutut ovat turvallisen samanlaisia, kuin joulu itse: harmoniset perheet viettävät noin kahden kuukauden mittaista jouluaan valkoisissa kodeissaan, nostavat perittyjä ja lapsuudesta tuttuja joulukoristeita esiin sopivin väliajoin, sisustavat kodin jouluvärein, joista hallitsevin on valkoinen, valmistavat uusia jouluruokia perinneherkkuja unohtamatta, viettävät iloista ja ennen muuta rauhaisaa aikaa perheen, ystävien, sukulaisten ja naapurien kanssa, antavat  itse tehtyjä lahjoja ja muuttuvat leikkimielisiksi viimeistään tapaninpäivänä.

Uskokoon ken tahtoo.  Mukava sitä kuitenkin on katsella.