Voi, kun minä tykkään tiistai-iltaisin tulevasta Klikkaa mua -sarjasta! Johanna Vuoksenmaa on huippuhyvä käsikirjoittaja ja osaa ohjatakin näemmä.
Sarjassa keski-ikäinen yksin- ja yhteishuoltajaäiti Ella yrittää etsiä itselleen miestä netin deittipalstojen kautta. Joka jaksossa hän tapaa yhden ehdokkaan ja kaikki ovat tietysti tähän mennessä olleet pettymyksiä. Ella ei itsekään ole aina niin fiksu: hän ei yhtään epäillyt, etteikö vain öisin tavattavissa oleva ja salaisen puhelinnumeron taakse kätkeytyvä heppu olisi kuitenkin pohjimmiltaan ollut kunnon mies...
Vaikka sarja on hauska, taustalla on vakavasti otettava asia, seurankaipuu.Mistä aikuinen ihminen löytää kumppanin?
Nuorena asiassa ei ollut mitään ongelmaa. Aina saaattoi mennä jonnekin, missä oli muita nuoria ja siellä sitten tapasi enemmän tai vähemmän onnistuneita tapauksia.
Jos nyt joutuisin tuohon tilanteeseen, kumppanin etsintään, olisin aika neuvoton. Perinteisin tapaamispaikka, ravintola, ei houkuttele. Mahdollisuus, että uuteen kumppaniin törmäisi sattumalta kadulla, on olematon. Ainoa mahdollisuus taitaisi olla nettideittailu. Mutta mitä sinne kirjoittaisi?
"Viisikymppinen, vähäpuheinen, sisäänpäinkääntynyt ja hajamielinen nainen etsii seuraa vähään tyytyvästä miehestä. Yst. vast. nimim. Jalostajan hernekeittoa torstaisin - jos sitäkään."
Ei taitaisi tulla kummoisiakaan kandidaatteja tyrkylle. Onneksi kysymys onkin täysin teoreettinen.
Muuten minulla ei ole mitään deittipalstoja vastaan. Kaikki, mikä edesauttaa ihmisiä torjumaan ikävältä tuntuvaa yksinäisyyttä, on ihan hyvä asia. Tietysti toivon, että toiselle lupautuneet ihmiset pysyisivät poissa sinkkumarkkinoilta, mutta se lienee liikaa toivottu.
Vaan saas nähdä, kuinka Ellan käy? Kaikki sarjaa seuraavat tietävät, että se sympaattinen remonttimies on kaikkein potentiaalisin Oikea. Mutta saavatko he toisensa, sitä emme vielä tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti