Tulin äsken yliopistolta. Ulkona sataa ja yltyvä tuuli kokeilee uuden peltikattomme kestävyyttä.
Olipa raskas luento! Ei muuten, mutta väsytti niin kovin. Kaiken lisäksi minulta puuttui muutama, aiemmin jaettu paperi ja oli typerää istua mukamas seuraamassa asiaa, josta minulla ei ollut hajuakaan. En kehdannut sanoa, ettei minulla ole sitä paperia kun luennoitsija on sen varta vasten lähettänyt minulle sähköpostissa: se kuuluu niihin, joita jaettiin sinä yhtenä iltana jonka olin pois.
Tiesin jo yliopistolle mennessäni, että illasta tulee vaikea. Tein tänään kolme haastattelua, ehdin juuri ja juuri käydä kotona syömässä eilistä makaronilaatikkoa ja lähdin saman tien luennolle.
Yritän välttää useita haastatteluja luentopäivinä, mutta aina ei pysty. Yritän yleensäkin järjestää aikatauluni siten, että tapaan vain korkeintaan kahdet haastateltavat päivässä. Kolmansien kohdalla olen jo kovin väsyksissä ja neljänsistä ei käytännössä synny mitään järkevää. Ei minulla ole mitään halua olla nääntynyt Työn Sankari eikä minua valittaisi Vuoden Freelanceriksi vaikka haastattelisin ja kirjoittaisin itseni henkihieveriin. Eipä se lihottaisi edes pankkitiliä, sillä verottaja kohtelisi minua samalla ankaruudella kuin kaikkia muitakin yksinyrittäjiä.
Muuten kyllä tykkään työstäni. Haastattelutilanteet ovatkin raskaita juuri siksi, että uppoudun niihin niin intensiivisesti. Oli aihe mikä tahansa, se muuttuu kiinnostavaksi heti, kun joku asian hyvin tunteva kertoo siitä. Ja ihmisten kohtalot, ne vasta ovat kiinnostavia! Toimittajan työssä viihtymiselle yksi perusedellytys on se, että on luonnostaan oikea juorutäti. Ja minä olen: olen tosi utelias. En ymmärrä ollenkaan (enkä usko) kun joku sanoo, että voi voi, minua eivät toisten ihmisten asiat sitten jaksa kiinnostaa!
Tässä myös oppii uutta koko ajan. Ja saa oivalluksia. Tämän päivän oivalluksen sain eräässä viihtyisässä toimistossa, joka näytti uudelta ja arkkitehdin suunnittelemalta. Sain kuitenkin kuulla, että kaikki kalusteet oli hankittu käytettyinä ja murto-osan hinnalla uusiin verrattuna.
En taas muistanutkaan, että toimistokalusteitakin saa ostaa käytettynä ja olen juuri harkinnut uuden työtuolin hankkimista. Istun parhaillaan aika vanhalla konttorituolilla, jossa ei ole käsinojia. Vieressä on toinen tuoli, jossa on käsinojat, mutta jossa ei voi istua, koska tuoliosa on ihan rikki eikä kestä. Pidän tuota tuolia kuitenkin vieressäni, sillä lepuutan oikeaa kättäni välillä käsinojalla, se tuppaa muuten rasittumaan hiiren käytöstä. Mutta nythän menenkin heti tilaisuuden tullen katsomaan, löytäisinkö käyttökelpoisen, käsinojallisen työtuolin itselleni.
Tuuli yltyy. Säätiedotukset lupasivat syysmyrskyä ja sellainen näyttää olevan tulossa. Tällaisina iltoina olen aina erityisen kiitollinen siitä, etten ole koskaan pyrkinyt sanomalehtien varhaisjakajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti