Maalle

Pakkasin aamulla itseni ja Nonnan sekä monta kassia tavaraa autoon ja ajoin maalle. Aikomukseni on olla täällä enemmän tai vähemmän pysyvästi syksyyn asti.

Varustin itselleni toimituksen tuvan pöydälle: kannettava, puhelin, lehtiöt, kalenteri, laturit, kortinlukija, muistitikku, kamera. Yritin saada tämän näyttämään mahdollisimman asialliselta jotta pystyisin tekemään täällä töitä enkä ainoastaan kuopimaan pihaa. Vaikka työtähän sekin on.

Nonna riemuitsee vapaudestaan. Se ajoi ensi töikseen fasaanikukon ylös männyn oksalle. En tiennyt, että fasaanit pystyvät lentämään niin korkealle. Närkästynyt kukko rääkyi vastalauseitaan ja minä olin sille armollinen, vaikka se käykin syömässä vihannesmaalle pistettyjä siemeniä. Vein koiran sisälle siksi aikaa, että fasaani ehti luikkia pakoon.

Koiran turkki kiiltää ja tuoksuu hyvältä. Pesin sen eilen perusteellisesti, sehän asuu nyt samoissa tiloissa allergisen miehen kanssa. Täällä maalla yhteiselo onnistuu vähän paremmin kuin kaupungissa, täällä on enemmän tilaa ja kaikki ovat enemmän ulkona.

Meillä ei ole täällä mitään muita mukavuuksia kuin sähkö. Veden kantaminen sisään ja ulos kyllästyttää välillä, mutta muuten vaatimattomuus ei haittaa. Huusi on kompostoivaa mallia ja sen tyhjentäminen onnistuu minultakin helposti.

Asuin lapsena vielä vaatimattomammissa oloissa, paljon pienemmässä talossa kuin tämä. Haaveilin usein sisävessasta ja kylpyammeesta. Olin varma, että ihmiset, joilla on lämmin sisävessa, eivät koskaan voi olla onnettomia. Ja nyt, kun minulla on kolme sisävessaa ja kylpyamme, tulen vapaaehtoisesti tänne, missä taas on juostava pihan poikki kylmään huusiin. Onni ei sittenkään riipu vessasta.

Tänäänkin on ollut kylmä. Tein tulet uuneihin ja laitoin ruoan puuhellalla. Ulkona on satanut vuoronperään räntää ja rakeita.

Raine oli nähnyt pari päivää sitten karhun. Pitäisiköhän hankkia kulkusia koiralenkkejä varten ettei tule yllätyskohtaamisia?