Ikkunat vaihtoon

Jos joku katsoi eilistä kuvaa oikein tarkkaan ja ihmetteli, miten syysleimut näyttävät noin kummallisilta niin tiedoksi, että ne valkoiset eivät ole syysleimuja vaan kurjenpolvia. Mainitsemani valkoiset leimut eivät vielä olleet kukassa kuvanottohetkellä.

Tulin maalle puutarhakaupan kautta. Olin menossa ostamaan tuliaiskukkaa huomiselle visiitille, joka on sovittu naapuriin. Ostinkin, mutta samalla ostin myös yhden valkoisen kurtturuusupensaan ja sinisen loistokärhön. Aion istuttaa ne aitan eteen, oven pieleen. Siinä on tähän asti ollut pallohortensia, jonka ostin muinoin Ruusupensaan taakse. Se ei kukkinut siellä eikä se ole kukkinut täälläkään ja nyt luovutan sen kanssa. Kaivan sen huomenna ylös ja istutan ruusupensaan ja kärhön tilalle.

Juhannusruusu olisi perinteinen valinta punaisen aitan seinustalle, mutta se kukkii kovin lyhyen aikaa. Kurtturuusut ovat - ainakin tämän pitäisi olla - vähään tyytyviä, ne kukkivat pitkään ja tuoksuvat ihanasti. Kärhö toivon mukaan täydentää istutuksen, joskin tähän mennessä istuttamistani noin viidestä tai kuudesta kärhöstä on hengissä enää yksi.

Kun pääsin perille Vanhalle Maatilalle, täällä näytti tältä.

Salin ikkuna oli poissa ja navakka tuuli puhalsi suoraan sisään.

Ikkunan takana oleva seinä on suoristettu ja laudoitettu ja nyt vuorossa ovat ikkunat. Raine tekee ne itse, mikä on minusta tavattoman hienoa. Uusi ikkuna oli siis valmis ja menossa oli sen asentaminen ikkuna-aukkoon.

Sanomme tätä huonetta saliksi, sillä vanhoissa taloissa ei ole olohuoneita vaan kamareita ja saleja. Meilläkin on tupa, sali, kaksi kamaria ja keittiö. Sali ei ole mikään hieno herrasväen huone vaan huone, jossa yleensä eniten ollaan. Ehkä se joskus on maalla ollut huone, jonne mennään vain silloin, kun on vieraita.

Päivä on ollut kylmä ja valtavan tuulinen. Laitoin tulet pikkukamarin pönttöuuniin, jotta emme paleltuisi tänne. Vanha, peltikuorinen pystyuuni lämpiää nopeasti. Salissa meillä on uusi, tosin aika hyvin vanhan mallin mukaan tehty varaava pystyuuni. Ei kakluuni, sillä kakluuniksi voi sanoa vani kaakelilla päällystettyä uunia ja tämä meidän yksilömme on päällystetty jollain, joka näyttää rappaukselta.

Äsken istuimme saunan rappusilla vilvoittelemassa löylyn viskomisen lomassa ja katselimme, kun varikset ahdistelivat kanahaukkaa. Haukka huitaisi röyhkeimpiä siivellään, mutta mitäpä varikset siitä piittasivat.

Kettu tulla jolkotteli peltotietä pitkin. Nonna istui minun jaloissani eikä huomannut mitään. Kettu huomasi, loikkasi pellolle ja pomppi pitkäksi kasvaneen oraan seassa kiivaasti tiehensä.

Täällä villieläimet ovat oikeasti villejä, ne eivät jää tuijottamaan ihmisiä ja koiria kuten kaupungissa.