Yökasteleva koira ja muita luonnon ihmeitä

Kasvimaan siivous edistyi tänään mainiosti, osa repsottavista käytävämuoveista on nyt roskiksessa ja perunamaa odottaa istuttajaa. Olen heiluttanut haravaa ja kuokkaa niin kiivaasti, että olkanivelet tuskin pysyivät paikoillaan.

Välillä sentään hylkäsin työkaluni ja hain kameran. Vaaniskelin pitkin pihaa ja yritin etsiä kauniita valaistuksia ja hyviä kuvakulmia. Näin perhosen istuvan narsissin reunalle, hiivin lähemmäs, tarkensin ja pidättelin henkeäni. Olin innoissani, kuvasta oli tulossa niin kaunis. Otin monta. Hauska laittaa tämä blogiin illalla, ajattelin.

Ja mitä sitten tapahtui? Ei mitään, sillä kamerassa ei ollut muistikorttia. Kortti oli tuvan pöydällä kortinlukijassa - samassa kapineessa, jota joku päivä sitten kehuin mainioksi ja joka onkin sitä, mutta vaatii näemmä tarkkaavaisuutta.

En antanut periksi. Laitoin kortin kameraan ja lähdin uudestaan vaaniskelemaan. Se reissu tuotti tulokseksi vain tämän kimalaisen, perhoset olivat tiessään.

Olen istuttanut narsisseja vähän sinne ja tänne. Pidän niistä valtavasti ja ne ovat myös siitä hyviä, etteivät niiden sipulit kelpaa myyrille. Nyt olen taas suunnittelemassa uutta kevätkukkaistutusta. Se tulee uuteen kukkapenkkiin, jonka aion tänä kesänä tehdä ja johon muuten tulee paljon päivänliljoja.

Ihanaa, aurinkoista päivää varjostaa pieni huoli: Nonnasta on tullut yökastelija. Onko se edes mahdollista?

Eilen tai edellispäivänä koira oli saanut aikaan ison, märän läntin omalle sohvalleen. Se ei haissut pissalle, joten oletin, että sohvassa on ollut jotain, jota koira on innoissaan nuollut. Tänä aamuna koira heräsi märän läntin päältä. En keksi mitään muuta selitystä tälle asialle, kuin että se on kastellut sänkynsä kuin pienet lapset. Tahallaan se ei ole sitä tehnyt, siitä olen aivan varma.

Nonna ei ollut sisäsiisti, kun se tuli meille noin puolivuotiaana. Se teki kaikki tarpeensa sisälle, mutta oppi aika nopeasti siistiksi. Nyt se ei tee tarpeitaan omalle sisäreviirilleen mistään hinnasta. Nonna on osoittautunut ällistyttävän hyväksi murtautujaksi, kun sillä muutaman kerran on ollut vatsa sekaisin eikä kukaan ole ollut viemässä sitä ulos. Se on murtautunut jopa naapuriin kakkimaan vaikka tätä ei tietenkään kukaan usko.

Jos kastelu ei lopu, meillä on lääkärireissu edessä. Koira on kyllä muuten aivan normaali, syö ja leikkii.

Mutta millaista apua yökasteleva koira tarvitsee, eläinlääkäriä vai kasvatusneuvolaa?