Takanani on varmaan aika tavallinen suomalaisen mökkiläisen päivä: ruohonleikkuuta, haravoimista, puiden tekoa, pientä korjailua ja saunan lämmitystä. Päivä ei riittänyt kaikkeen, mitä olisin halunnut tehdä, mitä pitäisi tehdä.
Suomalaisten intohimo lähteä lomiksi ja viikonlopuiksi alkeellisiin oloihin raatamaan saattaa herättää kysymyksiä tietämättömissä ulkomaalaisissa, mutta me kyllä tiedämme totuuden. Tämä on hauskaa. Me nautimme tästä. Haluamme sijoittaa kaikki rahamme ja vapaa-aikamme huonokuntoisiin mökkeihin ja suuritöisiin pihamaihin emmekä edes uneksi mistään muusta koska emme parempaa tiedä.
Olen tosissani.
Minulle tämä Vanhalla maatilalla raataminen on vapaaehtoista, huvia. Mutta jollekin toiselle naiselle, täällä tai kymmenillätuhansilla muilla maatiloilla, se on ollut ja on yhä välttämättömyys. Minulle on samantekevää, onnistuvatko kylvökseni vai tuleeko halla viemään, mutta joskus se on ollut elämän ja kuoleman kysymys.
Olen aina ihaillut maatilojen emäntiä. Muistan, kuinka jo pikkutyttönä ajattelin, että emännän ammatti olisi yksi hienoimmista. Olen edelleen sitä mieltä. Tosin luulen, etten olisi selvinnyt kovinkaan pitkälle emäntänä, en ainakaan silloin, kun apuna ei ole ollut sähkölaitteita eikä paljon piikojakaan tällaisissa pienemmissä paikoissa. Työn määrä olisi vienyt hengen jo varhain ja isäntä olisi saanut etsiä uuden emännän. Näinhän tehtiin, isännät eivät kauaa siekailleet kun yksi emäntä oli sortunut lapsivuoteeseen vaan naivat nopeasti uuden työntekijän.
Omat puuhasteluni täällä, niin aikaa vieviä kuin ne ovatkin, ovat kuitenkin vain puuhasteluja. Jos erehtyy pitämään itseään ahkerana, voi miettiä, miten kävisi, jos tässä pitäisi hoitaa myös muutama lehmä ja kymmenkunta lasta, leipoa leivät ja tehdä perheelle vaatteet.
Huonosti siinä kävisi, eikä apua olisi edes elämäntaitovalmentajasta.
Istutin tänään ensimmäiset kesäkukat. Kävimme Laitilan Agrimarketin puutarhakaupassa ja ostin muutaman petunian ja pari lobeliaa. Ihanaa vaaleanpunaista, niin kaunista en muista ennen petunioissa olleenkaan. Laitoin kukkia vain kahteen ruukkuun ja ruukut hyllylle, joka viime kesänä kiinnitettiin navetan seinään. Vanha navetta kallistuu yhä pahemmin vuosi vuodelta, eikä siinä kohta ole yhtään ehjää ikkunaakaan, mutta onpahan hylly ja siinä kukkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti