Turun Sanomien Talousliite oli taas ilahduttava. Turha luulla, etteivät talouslehdet voisi olla hauskoja, pois se!
Juhani Brander kirjoitti Tilin tarkastaja -kolumnissaan siitä, miten kansa palvoo jääkiekkoilijoita ja viis veisaa jonkun entisen suomalaispresidentin saamasta Nobelin palkinnosta.
"Kultamitalistit saapuivat Suomeen Hornet -saattueessa: jopa puolustusvoimat kunnioittivat jääkiekon maailmanmestareita. Kun presidentti Martti Ahtisaari voitti Nobelin elämänmittaisesta työstään, lennätettiin äijä takaisin kotimaahan yksisiipisellä rahtikoneella lampaiden ja muulien seassa. - - - Ahtisaarta vastassa ei ollut muutaman lehtimiehen lisäksi ketään. - - - Kun kansallinen identiteetti on sidoksissa kumista lätkää lyövään miljonääriryhmään, kertoo se väkisinkin oman minäkuvan heikkoudesta," Brander kirjoittaa.
Myöhemmin kirjailija esittää, miten vanhempien tulisi ohjata lapsiaan kirjojen äärelle sen sijaan, että näyttävät huonoa esimerkkiä junttimaisesta jääkiekon seuraamisesta ja peliin eläytymisestä. Jos kansa saataisiin patisteltua kirjallisuuden pariin, isänmaamme voisi paljon paremmin.
Pidän kovasti nuoresta Branderista tai paremminkin hänen tyylistään kirjoittaa. Joskus se menee vähän yli, mutta useimmiten sanankäyttö on oivallista ja ajatukset tuoreita.
En silti ole samaa mieltä hänen kanssaan. Brander - ehkä tietämättään on tänään samalla asialla kuin sivistyneistö oli jo reilut sata vuotta sitten. Hän haluaa sivistää kansaa.
Sivistyneistö - johon kai kirjailijan voi lukea - halusi silloin ja haluaa näköjään nytkin kaataa sivistystä rahvaan päälle, tehdä siitä vähän itsensä kaltaisen, ei toki liikaa kuitenkaan. Reilut sata vuotta sitten tulokset jäivät melko laihoiksi, sillä kansa itse ei ollut pyytänyt saada sivistyä eikä ymmärtänyt asian hienompia nyansseja. Luulenpa, että nyt käy samoin: vaikka kuinka näytettäisiin oikeaa tietä, jukuripää kansa palvoo silmät kiiltäen Koivua ja Granlundia eikä Ahtisaarta. Sellaista se on, kansaparka, ei ymmärrä omaa parastaan ja on ihan kollektiivisesti väärässä.
Tottahan minunkin käy sääliksi autiolle Helsinki-Vantaalle laskeutuvaa Ahtisaarta. Vastassa ei ollut ketään, ei yhden yhtäkään ihailijaa. Ei siellä tainnut olla Brander itsekään?
Riemastuttavan talousliitteen parhaat naurut sain kuitenkin puutarhakauppaa koskevasta jutusta. Siihen oli haastateltu paikallisen puutarhakaupan toimitusjohtajaa, jota itsekin olen käynyt joskus jututtamassa ja joka on oikein mukava mies. Lopuksi kerrotaan liikevaihdosta ja siitä, mistä rahat tulevat.
"- yritys tekee asiakkaan toivomuksesta myös pihasuunnittelua ja -rakentamista."
Kuinka huomaavaista!
Että tehdään toivomuksesta, eikä mennä omin päin kaivelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti