Olisiko minusta tehtailijaksi?

Päivän kuva ei ole Himohamstraajat -ohjelmasta, vaan tilanteesta, jossa siivosin vaatehuoneen.

Suurin osa kaikesta tästä lähti pois meiltä. Kaksi säkillistä vietiin SPR:n keräykseen ja yksi suoraan Topinojan kaatopaikalle. Olen nyt toden teolla aloittanut muuttovalmistelut, päättänyt, etten vie uuteen kotiin yhtään turhaa tavaraa.

Paljon muuta tulevan, vielä tiheän hämärän peitossa olevan muuttomme suhteen ei olekaan tapahtunut. No, kävin minä sentään eräässä kiinteistönvälistystoimistossa, jossa tiesin olevan lisätietoa eräästä kiinnostavasta kohteesta. Nyt on nimittäin myynnissä mukavan näköinen, vanha, remontoitu talo maalla, isolla tontilla, uima-altaalla, hienoilla maisemilla ja monilla muilla kivoilla asioilla varustettuna. Sen, ettemme vielä ole sinne lähtemässä, estää kaksi asiaa. Toinen on se pikku juttu, että meillä ei vielä ole rahaa. Toinen se, että talon mukana tulee pieni kalanjalostuslaitos.Olen toki valmis kokeilemaan kaikkea uutta ja avoin erilaisille mahdollisuuksille, mutta pikkuisen epäilen, ettei minusta olisi elintarvikealan yrittäjäksi, kalanjalostajaksi kumminkaan.

Paikka tarjoaisi muitakin mahdollisuuksia. Innostuin ajatuksesta perustaa Bed & Breakfast -yritys, satun nimittäin tietämään, että tuolla alueella olisi vähän kysyntääkin sen alan toiminnasta.
Tuskin tästä kuitenkaan tämän enempää tulee. Jos olisimme oikein järkeviä - toivottavasti pystymme siihen - hankimme uudehkon talon pienehköllä tontilla ja elämme siellä onnellisina ja ikävystyneinä elämämme loppuun saakka. Siis sen sijaan, että huomaamme äkkiä olevamme monen hehtaarin suuruisen puolikkaan kylän omistajia ja kaikki vain siksi, että maisema oli niin vastustamattoman kaunis.

Asiasta toiseen. Lauseopin uusintatentti tuntui jopa vaikeammalta kuin ensimmäinen. Vastasin kaikkiin kysymyksiin, mutta en ole varma yhdestäkään vastauksesta. Jos en nytkään pääse läpi, voin yrittää vielä kerran.

Ennen kuin lopetan kerron vielä tämänkin: olin vähällä katkaista käteni tänään. Ei, en kaatunut. Käteni jäi pahaan paikkaan, kun palasin koiralenkiltä kotiin ja melkein kotipihassa vastaamme tuli yllättäen toinen koira. Nonna tempaisi itsensä tosi rajusti toisen koiran perään, minä en kyennyt hetkeen pitelemään sitä vaan lensin perässä ja käsivarteni tielle sattui jykevä, kivinen portinpylväs. Oikein odotin, etä hihasta kuuluu napsaus ja luu on poikki. Näin pahasti ei sentään käynyt, mutta aika kipeä tuo oikea käsi nyt on ja nahkakin oli vähän ruttaantunut, vaikka välissä oli takki ja pari puseroa. Huomenna kättä taitaa koristaa komea mustelma.

Olkaa varovaisia!