Vastaus haasteeseen

Blogiystäväni Preferita heitti minulle pari päivää sitten haasteen, jossa hän pyysi nimeämään viisi suosikkiblogiani, joilla on alle 50 ilmoittautunutta lukijaa.

Ensin suuri kiitos Preferitalle, joka oli maininnut minut yhtenä omista suosikeistaan! Toisekseen pahoittelut, sillä en pysty vastaamaan haasteeseen. Olen miettinyt asiaa, mutta ei se siitä miksikään tule, sillä en edes lue viittä blogia säännöllisesti.

Blogit, joissa eniten käyn, ovat omien lukijoitteni blogeja: Milli, Preferita, Terhi ja Anna-Silja löytyvät tuosta sivupalkin pikkukuvista. Tietysti vierailen muissakin blogeissa ja löydän itseni silloin tällöin tosi hienoilta sivuilta, mutta en sitten kuitenkaan jää asumaan. Jos sen tekisin ja antaisin kaikille houkutuksille periksi, en kohta tekisi enää mitään muuta.

Tässä vähän kevätkukkia kaikille ihanille, viitseliäille, ahkerille ja ajatteleville bloggaajille!

Muoti- ja sisustusblogeilla tuntuu olevan eniten lukijoita. En ihmettele sitä, tottahan aiheet minuakin kiinnostavat. Niistä kertovat blogit puhuttelevat osaltaan myös siksi, että ne ovat tavallisten ihmisten oikeasti tekemiä valintoja. Muoti- ja sisustuslehdet kertovat asioista ammattilaisten silmin nähtyinä ja enemmän tai vähemmän sidottuina mainostajiin. Muotilehtien esittelemät vaatteet ovat usein myös niin kalliita, ettei useimmilla ole mahdollisuuksia hankkia niitä eikä oikein tilaisuuksia käyttääkään. Siksi onkin tosi hauskaa nähdä, mitä joku ihminen on löytänyt omasta vaatekaapistaan ja pitänyt päällään juuri tänään. 

Olisiko tässä myös yksi syy siihen, että jotkut mielellään vähättelevät bloginpitäjiä?

Ihailen blogeja, joissa on hyviä valokuvia. En itse ole kummoinenkaan kuvaaja, vaikka joudun kuvaamaan jopa työkseni. Hyvätkään kuvat eivät kuitenkaan riitä pitämään mielenkiintoa kovin pitkään yllä, jos blogista ei löydy mitään muuta kiinnostavaa. Sen ei tarvitse olla mitään extremeä, ihan tavallinen elämä riittää. Mikään ei ole niin kiinnostavaa, kuin tavallisten ihmisten elämä.

Ärsytysosastoon kuuluvat blogit, joissa muita ihmisiä tarkastellaan yläviistosta, viljellään mukamasälykästä, ilkeää huumoria ja asetutaan kaikkitietävän viisaan istuimelle. Erehdynkö, jos arvelen, että tällaisten bloggaajien joukossa miehet ovat enemmistönä? Heidän kirjoituksistaan paistaa ajatus, että olen näin poikkeustapauksessa alentunut bloggaamaan, mutta puhun sentään asiaa. 


Ruusupensaan takaa on eräänlainen yleisaikakauslehti, ei oikein mihinkään erikoistunut. Olisi hienoa olla supersuosittu Blogistanian kuningatar, jolla on miljoona lukijaa ja jonka sanomisia siteerataan kaikkialla. Sitä päivää tuskin koskaan tulee, mutta olen rehellinen kun sanon, että iloitsen jokaisesta lukijastani. Mikään ei tunnu kirjoittajasta paremmalta kuin se, että joku kertoo saaneensa iloa minun kirjoituksistani.

En tiedä mitään muuta syytä pitää tätä blogia kuin toiveen, että joku lukisi.