Teatteriharrastuksesta

Kävin tänään lastenlasten kanssa teatterissa. Turun Nuoren Teatterin Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela-täti oli kaikin puolin katsomisen arvoinen. Minäkin nauroin välillä vedet silmissä, etenkin Heinähatun ja Vilttitossun äitiä, akateemisesti koulutettua kotiäitiä joka lähtee luomaan uraa Knopperware-esittelijänä. Tiedättehän ne muovipurkit, joissa hiiva säilyy tuoreena kaksi viikkoa eikä parsakaali nahistu?

Minäkin harrastin näyttelemistä monta vuotta. Jo kansakoulussa minulla oli oma näytelmäryhmä, jolle kirjoitin ja ohjasin näytelmiä ja esitin tietysti itse parhaat osat. Sitten olin useissa harrastajateatteriryhmissä, joista yhdessä tapasin Rainenkin. Seuraava kuva on kuitenkin ajalta ennen sitä.

 Kuva on otettu elokuussa 1976 ja se on ilmestynyt jossain sanomalehdessä, jonka nimeä en ole huomannut merkitä muistiin. Liimasin kuvan leikekirjani ensimmäiselle sivulle ja se on merkityksellinen myös sen takia, että tässä on menossa Raision ensimmäinen kesäteatterinäytelmä. Kappale on Aleksis Kiven Kihlaus. Minä esitin Herrojen Eevaa ja olen alakuvassa vasemmalla, ystäväni Äidinkielenopettaja (silloin vielä tuleva) oli renki-Jooseppi ja näkyy oikealla. Yleisöäkin on ihan mukavasti ja hauskaa näyttää olevan.

  80-luvulla olin aktiivi eräässä turkulaisessa harrastajateatterissa. Silloin Jouko Turkka oli se, joka määräsi teatterikoulutuksen tahdin Suomessa ja teki sen varsin omaperäisesti. Minäkin sain maistaa vähän Turkan oppeja, sillä saimme kerran Turkuun näyttelijäkurssin, jolle pääsi kaksi tai kolme näyttelijää jokaisesta harrastajaryhmästä ja jonka kouluttajat tulivat oikein Helsingistä asti. He olivat silloin itsekin vielä Teatterikorkeakoulua käyvät Taneli Mäkelä ja Auvo Vihro.

Mäkelä ja Vihro olivat turkkalaisia henkeen ja vereen tai ainakin halusivat esittää sellaisia meille kömpelöille turkulaisille harrastajanäyttelijöille. Ryhmämme ensimmäinen kokoontuminen alkoi siten, että nuoret pääkaupunkilaiset mittailivat meitä ivallisesti päästä jalkoihin ja alkoivat sitten haukkua.

- Te olette niin kuvottavia paskaläjiä, ettei teitä jaksa edes katsoa, he julistivat ja jatkoivat hyvän tovin samaa rataa. 

Kun oli siltä erää tarpeeksi haukuttu, lähdettiin juoksemaan. Turkkahan uudisti teatterimaailmaa kahdella metodilla, haukkumisella ja juoksemisella. Mekin juoksimme henkemme hädässä Kupittaan puistoa ympäri ja keräännyimme vain välillä haukuttaviksi. Sillä tavalla me kuulemma tulisimme oppimaan aivan uuden tavan elää.

En enää muista, opinko näyttelemisestä yhtään mitään, mutta haukkumisen muistan. Eikä uusi elämäkään alkanut.

Elin monta vuotta siinä uskossa, että olen kova teatterinharrastaja. Taisin kuitenkin enemmän olla kiinnostunut esiintymisestä. Onhan teatterissa mukava käydä, mutta ilmankin voi elää. Ja ylipitkiä näytelmiä en katso ollenkaan; jos puolitoista tuntia ei riitä tarinan kertomiseen niin se on liian pitkä.