Eipäs temppuilla ruuan kanssa

Olin lauseopin luennolla, vaikka äänne- ja muoto-opin tentti on huomenna enkä yhtään välittäisi sotkea entisestäänkin sekavia asioita. Toisaalta en uskalla olla pois yhdeltäkään luennolta etten vain jäisi tiedonmurustakaan paitsi.

Matkalla pysähdyin ihailemaan jouluvalaistua Pinellaa.

Mukavaa, että tämä vanha ravintola on kunnostettu ja toimii taas. Onhan sitä välillä uhannut vaikka mikä purkamisesta alkaen. Onneksi Turussa ollaan nykyään varovaisempia vanhojen rakennusten purkamisessa kuin takavuosina, tuntuu, että päättäjillä on nyt enemmän näkemystä ja viisautta ainakin tässä suhteessa. Tai mikä sitten onkaan se hullutus, jota nyt teemme vaikka emme sitä ymmärrä?

Kävelymatka yliopistolle ja takaisin teki nälkäiseksi, mutta onneksi apu oli lähellä. Lämmitin nakkisoppaa ja söin äsken vatsani pullolleen, kirjaimellisesti. Minulla on paha tapa syödä liikaa kerralla mikä juontanee juurensa siihen, että jouduin aloittamaan elämäni tyhjällä vatsalla. Äiti kertoi, ettei häneltä tullut tarpeeksi maitoa, mutta hän oli turvautunut tuttipulloon vasta, kun kotikäynnille tullut kätilö sanoi, että tuo lapsi kuolee, jos se ei pian saa ruokaa. Siihen asti olin kuuulema huutanut, mutta kun aloin saada lisäruokaa pullosta, minusta tuli äkkiä pulska ja hilpeä vauva. Olikohan se jotain Baby-Energaa siihen aikaan, se ruoka?

Syön melkein mitä tahansa mikä maistuu hyvältä enkä harrasta mitään erityistä suuntausta ruoan suhteen. Vähän ihmettelen nykyistä karppausintoa ja varsinkin sitä, minkä takia karppaaminen on johtanut voipulaan? Ei kai hiilihydraattien välttely tarkoita pelkkää voin ja läskin syömistä? Pekka Puska parka, mies varmaan repii harmaita hiuksiaan kun näkee, miten elämäntyö valuu rasvana takaisin suomalaisten vyötärölle. Ja niin kuin hän on tehnyt työtä sen eteen, että oppisimme syömään terveellisemmin! 

Jos joku ei tiedä, niin 1945 syntynyt Pekka Puska on lääkäri ja 1970-luvulla aloitetun Pohjois-Karjala -projektin johtaja. Pohjois-Karjalassa oli tuohon aikaan huomattavan suuri kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin, mikä johtui muun muassa liian rasvaisesta ruokavaliosta. Sinnikkään valistuksen ja ruokavaliomuutosten myötä sydänkuolleisuus laski. Yksi osa terveellisempää ruokavaliota oli voin korvaaminen kasvirasvoilla.

Kaupunkilehti Turkulaisessa oli viikonvaihteessa lääkäri Kaija Hartialan karppausaiheinen kolumni. Siinä hän esitti huolensa liiallisesta voin syömisestä ja kertoi, että korkein tähän mennessä karppaajalta mitattu kolesteroliarvo on ollut 22. Hurjalta tuntuu, kun kolesterolin pitäisi olla alle viiden.

En tiedä karppaamisesta niin paljoa, että voisin olla ehdottomasti puolesta tai vastaan. Mutta sen, että voita säännöstellään, olen omin silmin nähnyt, tänään viimeksi. Lähikaupan voihyllyn reunaan oli ilmestynyt lappu, jossa sanottiin, että toimitusongelmien vuoksi voita saa ostaa vain kaksi pakettia per talous.

Ja vaikka mitään ei tiedäkään, niin aina voi ennustaa. Jos karppaamisesta tulee pitkäaikainen villitys ja jos siihen liittyy estoton eläinrasvojen syönti niin seuraukset ovat pahemmat kuin Pohjois-Karjalassa ikinä. Siinä, missä kovaan raatamiseen tottunut köyhä ja kuivakka metsuri sivalsi siankylkeä käristyspannuun kymmentuntisen työpäivän lomassa ja kulutti saamansa kalorit, nyt jo valmiiksi tukevassa kunnossa oleva ja vaaka-asennossa viihtyvä kaupunkilainen  pystyy syömään voitakin niin paljon kuin ikinä ilkeää.  Tosi vaikea nähdä siinä mitään terveyttä edistävää.

Kaikenlaisia Ainoita Oikeita ruokaoppeja on tullut ja mennyt ja lopulta aina palataan lähtöruutuun. Syö vähemmän ja liiku enemmän. Onhan se tylsää, mutta toimii.