Roskikset ovat nyt yhteisiä naapuritaloyhtiön kanssa kun aiemmin kummallakin oli omat.
Jätteiden määrä on ällistyttävä. Minä en ole tässä asiassa yhtään vähempää syyllinen kuin kukaan muukaan, kannan roskapusseja ulos monta kertaa viikossa silloinkin, kun olen yksin. Usein tuntuu, että olen juuri vaihtanut roskasankoon tyhjän pussin kun sinne ei enää mahdu mitään.
Tänään tein mielessäni kuvitteellisen ostoskierroksen supermarketin ruokaosastolla ja tajusin, että joka kerta, kun ojennan käteni ja otan hyllystä jotain ostoskärryyni, otan samalla tulevia roskia. Ihan joka kerta. Ja vaikka yrittäisin olla tekemättä niin, se olisi tosi vaikeaa.
Jätteet eivät kuitenkaan ole vain negatiivinen asia. Minulle ne ovat sitä, pelkkää turhaa rahanmenoa, vaivaa ja epäjärjestystä. Mutta jätteet tuovat monille ihmisille työtä, niiden kerääminen, lajittelu, uusiokäyttö ja hävittäminen vaativat paljon ihmisiä ja koneita. Suuri osa jätteistä päätyy uusiokäyttöön; olen kuullut niin hirmuisia prosentteja, etten arvaa toistaa niitä tässä, kun olen liian laiska tarkistamaan.
Turkukin selviää tietääkseni jätteistään ihan hyvin. Suurempi ongelma voi pesiä maaseudulla, missä vielä on tapana kuljettaa yhtä ja toista jonnekin pois silmistä ja mielellään ilmaiseksi.
Huvittelin hetken kuvittelemalla mitä tapahtuisi, jos vaikka maitopurkkien käyttäminen kiellettäisiin, palattaisiin takaisin irtomaidon myyntiin. Siitäpä soppa syntyisi! Veikkaan, että se olisi viimein se iso asia, joka saisi rauhalliset suomalaiset mellakoimaan maito-osastoilla. Kuvitelkaa, mikä kaaos, kun jouluruuhkassa sadat, tuhannet ihmiset tunkisivat yhtä aikaa maitokannujensa kanssa ostoksille.
Se ei onnistuisi mitenkään. Se onnistui silloin, kun kaupat olivat vain neljään asti auki eikä kenelläkään ollut autoa eikä jääkaappia, mutta ei nyt.
Jotain samankaltaista kuin maitokannukuvitelmassa saattaa tapahtua vuodenvaihteen jälkeen, kun tupakka menee tiskin alle. Kuulin aamulla radiosta, että ensi vuonna asiakkaan tulee olla hyvin omatoiminen saadakseen haluamansa tupakka-askin kaupasta, niitä kun ei saa olla esillä eivätkä myyjät saa kertoa, missä niitä säilytetään. He saavat vain antaa asiakkaalle kartan, johon sijainti on merkitty. Näin minä asian ymmärsin.
Hyvä niin. Kaikkeen muuhunkin epäterveelliseen voisi suhtautua samalla tavalla ja tehdä sen löytämisestä vaikeaa. Niin kuin vaikka alkoholijuomiin, karamelleihin, voihin, kermaan ja rasvaisiin juustoihin, voimakkaisiin mausteisiin, suolaan, sokeriin, kahviin, teehen, kaikkeen, missä on lisäaineita ja mikä lihottaa.
Kaupoista saisi sen jälkeen vapaasti vain kotimaisia omenoita jos niitäkään.
Tämä istuisi myös mainiosti perinteiseen suomalaiseen palvelukulttuuriin.
Tässä seurojen ja yhdistysten luvatussa maassa ei tietääkseni ole Suomalaisen Palvelukulttuuriperinteen Seuraa?
Jos on, olen kovin hämmästynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti