Se on lukusana "toinen" jota tietyissä tapauksissa kutsutaan tällä nimellä, esimerkiksi: "He katsoivat toisiaan".
Tiedätte sitten kun tulee jossain ristikossa vastaan.
Opin tämän viisauden tänään tästä pienestä, sinisestä kirjasta.
Taisin eilen kertoa, että kävin ostamassa suomen kieliopin ja harjoituskirjan. Tarkoitukseni on oppia näistä kieliopin perusasiat, jotka täytyy osata, kun opiskelee yliopistossa suomen kieltä. Ja kuten huomaatte, edistyn huimaa vauhtia, resiprookkipronominikin on jo hallussa.
Lisäksi olen lukenut kirjan esipuheen.
Eikä ollutkaan mikään turha esipuhe. Kirjan tekijä, lukion äidinkielen lehtorina työskentelevä Timo Sorjanen sanoo muun muassa seuraavasti: " Olen monet kerrat vieraita kieliä opettavien kollegoideni kanssa pohtinut, mistä kaikesta kielten oppimisvaikeudet oikeastaan johtuvat. Vieraiden kielten oppiminen - toisen kotimaisenkin - on monelle lähes umpimetsää. - - - lähes aina olemme törmänneet samaan: usein ahdinkoon joutuneet eivät tiedä, mistä kielioppitunneilla puhutaan. Käsitteet, termit seuraavat toisiaan myrskyssä ja myräkässä; predikatiiviit sekaantuvat predikaatteihin, adjektiivit attribuutteihin, päälauseet, sivulauseet ja lauseenvastikkeet käyvät loputonta sekamelskaansa. Kirjoittamisenkin opettaminen kompuroi kielioppisanaston risukoissa."
Osuiko? Minuun ainakin osui.
Kun ei hallitse kielioppia on vieraiden kielten oppijana yhtä hukassa kuin kirurgin assistentti, joka ei tunne leikkaussalin välineitä nimeltä. Joka kerran, kun kirurgi pyytää jotain värkkiä, assistentti tutkii ne kaikki kuvallisen sanakirjan kanssa ja toivoo osuvansa oikeaan.
Olen päättänyt, että matka suomen kielen syvyyksiin tulee olemaan mielenkiintoinen. Siitä ilosta hankin tämän kauniin vihon ja uuden penaalin. Koululaisella täytyy syksyllä olla vähän uusia tavaroita.
Kaikki, jotka lukevat tätä blogia, joutuvat seuraamaan minua opintielle. Se alkaa huomenna. Tarkoitukseni olisi saada perusopinnot suoritettua ensi kevääseen mennessä.
Jossain aikaisemmassa päivityksessä kirjoitin erilaisista oppijoista ja kerroin menetelmistä, joita olen itse käyttänyt opiskelussa. Tämäkin kirjoitus on yksi niistä: kun nyt olen kertonut teille resiprookkipronominista, olen aika varma, että muistan asian lopun elämääni.
Turussa on muuten satanut koko päivän. Mutta ei anneta sen pilata mitään.
Mainitsemasi Sorjasen Timo oli lukiossa opettajani. Sorjasen kursseilla käytiin kielioppi nopeasti ja tehokkaasti läpi - ja loppukurssi luettiin romaaneja ja runoja ja katseltiin leffoja. Se oli varsin edistyksellistä 1980-luvulla. Timppa jäi mieleeni yhtenä parhaista opettajista.
VastaaPoistaJa se kielioppi, hmmm, taitaa olla edelleenkin jollakin tavalla hallussa!
Se on vain harmi että suomen kielen kielioppikin on niin erilainen kuin germaanisten kielien joissa käytetään prepositioita eikä väännetä koko sanaa miljoona kertaa. Minä olen sitä mieltä että suomen kieli on niin vaikea että sen oppimiseen menee suurin osa koulun kielenopetukseen varatuista tunneista. Minä kirjoitin täydet pisteet aineesta enkä ole koskaan kuullut resiprookkipronominista, mutta muuten kyllä muistan joitakin ihmejuttuja lauseenrakenteesta.
VastaaPoistaOlin kyllä hyvä toistenkin kielien kieliopissa, se kompensoi muita alueita esim. kirjoituksessa. Mutta, vieraista kielistä: Se mikä on aina ollut suomalaisten suurin puute vieraissa kielissä on ääntäminen. Sitä ei kertakaikkiaan osata ja voi olla niin suuri puute että kukaan ei ymmärrä mitä haluaa sanoa vaikka kielioppi olisi täydellinen, sanavarastokin laaja. Mutta ääntäminen on niin tärkeää että tulee ymmärretyksi!!
Sitä harjoitellaan AIVAN liian vähän. Mieheni on lähes kielinero, puhuu 7 kieltä ja toimii tulkkina. Poikanikin on todella hyvä, mutta olin hämmästynyt kun hän jo 11-vuotiaana puhui niin hyvää englantia. Oppinut lähinnä tietokonepeleistä- niissä edetäkseen oli hänen aikanaan pakko oppia ymmärtämään sekä puhuttua että kirjoitettua englantia. Ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin. Jos hänellä on suomalaisia samanikäisiä kylässä jotka usein JOUTUVAT kommunikoimaan englanniksi Ruotsissa koska eivät osaa ruotsia niin huomaan SUUREN eron poikani ja heidän englanninääntämyksessä osittain germaanisen kieliryhmän takia mutta myös sen takia että Ruotsissa/Norjassa englantia opiskellaan hyvin paljon keskustelemalla, pitämällä esitelmiä englanniksi jne.
Suomi on äidinkieleni ja sillä tulee aina olemaan suuri tunnearvo minulle. Suomen koulu on maailman paras mutta SILTI: Suomen koulujen kieltenopetus on vanhanaikaista. Tai ainakin oli. Siskoni sanoo joka on suomenkielen ja kirjallisuuden ope lukiossa että on se onneksi vähän parantunut. Kielioppi ei ole enää se ää ja öö. Ja hänen on TODELLA vaikea olla englanninkielen open sijaisena koska ei osaa ääntää englantia todellakaan sujuvasti.
Tiedän tekeväni kielioppivirheitä vieläkin norjan kielessä- niin he itsekin tekevät ja saattavat kysyä minultakin mitä prepositiota minä käyttäisin. Ei se aina ole helppoa tietää vaikka norja olisi äidinkieli. Koskaan en tuollaisten juttujen takia olen tullut ei-ymmärretyksi. Ääntäminen on ihan eri asia: koitapa sanoa joku asia niinkuin se on kirjoitettu niin kukaan ei tajua yhtään mitään. Toisinpäin: Pyydä norjalaista lukemaan suomalaista tekstiä, olen tehnyt niin enkä ymmärrä yhtään mitään vaikka tiedän mitä heidän pitäis sanoa.
Tuli pitkä sepustus...
ONNEA OPINTOIHIN!
Huomaan että olen kommentin alkupuolella kirjoittanut suomenkieli kahtena sanana. Varmasti muitakin mokia on, mutta silti viestini ymmärrettiin. Tietenkin on ärsyttävää lukea tekstiä joka vilisee kielioppivirheitä:)
VastaaPoistaMilli: totta. Lahjakkaat oppivat helposti mitä tahansa, mutta ne, joille oppiminen teettää enemmän työtä, tarvitsevat kaikki mahdolliset työkalut.
VastaaPoistaKerroit, että Norjassa englantia opiskellaan erilaisin menetelmin kuin Suomessa. Ihmettelinkin, miten norjalaiset nuoret puhuivat niin hyvin englantia, kun kuuntelin heidän haastattelujaan sen ampumisjutun jälkeen. Nyt sain selityksen, kiitos.
Anonyymi: äidinkielenopettajat ovat minullakin muistissa mukavina ja humaaneina ihmisinä. terveisiä vain Matti Peltoselle jonnekin taivaallisiin lukusaleihin!
Pliis pliis, kerrothan sitten koulutuksesta kaiken. Itse olen etsinyt kielenhuollon kursseja monta vuotta laihahkoin tuloksin, ja harkitsin myös vastaavaa koulutusta, jonka sinä nyt aloitit. Ehkä vuoden kuluttua minäkin?
VastaaPoistaPreferita: varmasti kerron, väsyksiin asti.
VastaaPoistaOlen muuten yrittänyt kommentoida blogiasi monta kertaa, mutta en saa kommenttejani lähtemään kun en tiedä, mihin osoitekohtaan pitäisi kirjoittaa ja mitä.