Yllä olevat keltaiset vaahteranlehdet olivat lähes ainoat, jotka löysin pihapiiristämme. Lämmin syksy näkyy siinä, että ruska ei ole kovin näyttävä. Parhaimmillaanhan se on yleensä Lapissa, mutta kyllä täällä etelässäkin voi olla tosi kauniita syysvärejä joinakin vuosina.
Tein päivällä pihatöitä ja iltapäivän siivosin taloa. Ennen pimeän tuloa kävin Nonnan kanssa lenkillä. Yleensä en tapaa näillä retkilläni ketään, mutta nyt oli kylätiellä suorastaan vilskettä; ensin tuli naapuri traktorilla vastaan ja sitten naapurin naisväki, joka oli menossa marjaan.
Päivän puuhastelun ohessa olen miettinyt opiskelua ja myöntänyt itselleni, ettei motivaatio tällä kertaa eikä ainakaan vielä ole yhtä korkealla kuin silloin, kun aloitin iltalukion. Silloin minulla oli päämäärä kirkkaana mielessäni ja olin päättänyt saavuttaa sen. Nyt tämä tuntuu erilaiselta jo senkin takia, etten päässyt opiskelemaan sitä, mitä halusin.
Tämä ei tarkoita sitä, että aikoisin luovuttaa. En aio. Mutta joudun motivoimaan itseäni nyt enemmän. Ja onhan tässä sekin, että vaikka kuinka ponnistelisin näiden perusopintojen kanssa minulla ei ole mitään takeita, että pääsen ikinä suorittamaan aineopintoja.
Iltalukiossa opin muuten nopeasti erottamaan ne, jotka olivat tosissaan asialla niistä, jotka tulivat vain kokeilemaan onneaan. Jos joku kertoi käyvänsä koulussa silloin, kun "muihin aikatauluihin sopii", niin tiesi heti, että kohta tuota ihmistä ei enää näy täällä. Sillä jos joku "muu aikataulu", kuten vaikkapa harrastus tai illanvietto ystävien kanssa oli tärkeämpää kuin tunneilla käyminen, ei motivaatio voinut olla tarpeeksi suuri.
Ja taas puhun suulla suuremmalla. Minäkin vain päivittelen, vaikka pitäisi olla takomassa päähäni niitä
termejä, joita eilen täällä esittelin.
Eikun töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti