Asetin tälle viimeiselle, kesästä nipistetylle viikolle maalla muutaman tavoitteen. Ei mitään ihmeellistä: pari köynnöstä piti istuttaa uuteen paikkaan, kaksi marjapensasta siirtää ja tehdä mattoloimi. Nyt vain tuo viimeinen on tekemättä, muut on hoidettu.
Eilen siirsin Pohjantähti-köynnösruusun suulin seinustalle. Alunperin olen istuttanut sen ruusupensaan taakse kaupunkiin, mutta siellä se tuotti yllätyksen. Olin kyllä lukenut puutarhakirjoista, että Pohjantähti voi kasvaa isoksi, mutta ajattelin, ettei se minun hoivissani varmaan kasva. Vaan kasvoipa, sitä riitti joka suuntaan metrikaupalla, naapuriin saakka. Kaivoimme sen ylös, toimme tänne ja istutimme vanhan kellarinraunion päälle. Siellä se on kuitenkin ollut vähän katseilta piilossa ja tänä kesänä huomasin, että suulin seinustalla on ihan tyhjä paikka. Niinpä se on nyt siellä. Kaverikseen se sai kuusaman, jonka sain pari viikkoa sitten. Kiitos vain lahjoittajalle!
Tänään oli marjapensaiden vuoro.
Kun ostimme Vanhan Maatilan, en edes huomannut, että täällä on marjapensaita., ne olivat kaikki pitkän heinikon keskellä. Sittemmin löysin useita viinimarja- ja karviaispensaita, jotka alkoivat tuottaa marjoja oikein hyvin kun kunnostin niitä vähän. Pensaat oli istutettu sinne tänne ja olen vuosien mittaan kaivanut muutamia kokonaan pois. Talomme takapuolella kasvoi kaksi Hinnonmäen Keltainen -karviaispensasta. Marjat ovat isoja ja nimensä mukaan keltaisia, tosi hyviä. Tänään kävin puskien kimppuun ja kaivoin ne ylös.
Tämä kohta pihasta on huono pensaille, sillä tässä ajetaan kohta traktoreilla, kun talon kivijalkaa yritetään taas korjata. Miehet saavat sitten ajaa huoletta, kun ei tarvitse pelätä pensaiden tuhoutumista. Leikkasin pensaiden oksat lyhyiksi ennen kuin aloin kaivaa.
Nonna piti vahtia kun minä tein töitä.
Alla olevassa kuvassa pensaat ovat uusissa paikoissaan. Kaivoin kunnon kuopat, laitoin pohjalle vähän lannoitetta, sitten multaa, johon olin lisännyt vähän hiekkaa ja sitten pensaan. Lisäsin hiekansekaista multaa parissa erässä ja tiivistin välillä kastelemalla. Ai niin, laitoin ihan ensimmäiseksi kuoppaan kannullisen (10 l) vettä. Teen niin aina, kun istutan jotain. Kastelin istutukset hyvin, molemmat pensaat saivat ainakin 50 litraa vettä.
Ehdin vielä leikata ruohoakin, ennen kuin alkoi sataa.
Viikon tavoitteet jäävät vajaiksi, sillä en taida saada mattolointa aikaiseksi. Ostin langatkin sitä varten, mutta en ole edes suunnitellut, mitä tekisin. Luomapuut minulla on, joten tekeminen ei ole siitä kiinni.
Lopuksi haluan jakaa yhden reseptin. Nythän on paras omenapiirakka-aika ja minulla on tämä ohje, jonka sain kauan sitten ystävältäni Anjalta. Voi olla, että alkuperäinen ohje on hiukan muuttunut tai sitten ei, teen tätä nykyään ilman muistilappua. Viimeksi leivoin tätä eilen ja kaikki on jo syöty.
Anjan omenapiirakka
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
50-100 g sulatettua voita
1,5 dl kermamaitoa
1,5 tl leivinjauhetta
(vaniljasokeria)
omenoita, kanelia, sokeria
Vatkaa munat ja sokeri, lisää vehnäjauhot joihin on sekoitettu leivinjauhe vuorotellen kermamaidon kanssa. Lisää lopuksi vaniljasokeri ja sulatettu rasva. Kaada taikina piirakkavuokaan (läpimitta 26 cm suunnilleen) ja peitä pinta omenasiivuilla. Ripottele päälle vähän kanelia ja sokeria. Paista noin 180 asteessa puolisen tuntia, ehkä vähän yli.
Olen korvannut kermamaidon vedellä tai maidolla ja hyvää tulee niinkin. Päälle voi tietysti laittaa muutakin kuin omenoita, esimerkiksi persikkasiivuja.
Tässä on tosi hyvä ja helppo perusohje tällaisellekin satunnaisleipurille kuin minä. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti