Sunnuntain haja-ajatuksia

Ihmiskokeeni on jatkunut nyt lähes viikon. Vielä ei tietenkään ole tapahtunut mitään. Olen niellyt kapseleita uskollisesti. Ainoita tuntuvia tuloksia tähän mennessä ovat aika tukevanhajuiset röyhtäisyt. Hainevät ja sen semmoiset mitä kapseleihin on tungettu ovat jokseenkin merellisen, etteivät suorastaan merenpohjallisen makuisia.

Iloinen uutinen: sain suoritettua ensimmäisen kurssini aikuiskasvatustieteestä. Arvosana oli hyvä ja mikä erityisesti ilahdutti, niin opettaja lähetti pitkähkön, kirjallisen palautteen. Sen pohjalta on hyvä aloittaa seuraavaa tehtävää, jossa on tarkoitus käsitellä työelämän muutoksia. Kiinnostava aihe, vaikka välillä joudun pohtimaan tosissani ja moneen kertaan, mitä kirjassa sanotaan. Lauseet ovat seuraavan kaltaisia:"Virnolainen jälkifordistisen työn teoria rakentaa vastakohdan koneisiin tai byrokraattisiin sääntöihin objektivoidun työn ja uuden subjektivoituvan työn välille." Tämä oli täysin sattumanvaraisesti valikoitu lause, eikä ollenkaan pahimmasta päästä.

Olen lukenut Uuden työn paradoksit -kirjaa tänäänkin pari tuntia. Enempää en pysty, ja tämänkin vähän aika pienissä osissa. On turha tuijottaa sivuja, jos ajatukset ovat jo karanneet jonnekin muualle. Lukemisen välissä jäljensin ja leikkasin kaavat mekkoon, jonka aion ommella itselleni, laitoin ruokaa ja kudoin joululahjasukkaa. Vietin siis ihan tavallista vapaa-aikaa kuten sunnuntaisin kuuluu.

Huvittelin vähän aikaa myös kuuntelemalla Spotify-listaani ja etsimällä kappaleiden sanoja Liramasta. Suomennokset ovat kiinnostavia.

Arvaatteko, mistä tosi kauniista ja suositusta kappaleesta esimerkiksi seuraavat säkeistöt ovat peräisin:

Ja se on kuiskattu, että pian
Jos me kaikki soitamme sävelessä
Niin sitten pillipiipari johdattaa meidät syyhyn
Ja uusi päivä koittaa
Niille, jotka seisovat pitkään
Ja metsät kaikuvat nauraen

Jos pensasaitarivistössäsi on hyörinää
Älä ole hädissäsi
se on vain kevään puhtautta toukokuun
kuningattarelle
Kyllä, on kaksi tietä, joita voit kulkea
Mutta pitkällä juoksulla
On yhä aikaa vaihtaa tietä, jolla kuljet
Ja se saa minut pohtimaan

Varmaan tunnistatte? Jäljensin säkeet tähän siinä asussa, missä ne ovat Liramassa. En minä tiedä, minne pisteet ovat hävinneet vaikka isoja kirjaimia käytetään.

Kuvaa ei tänään ole. Enkä sano, että kylläpä sitä lunta tuli ja onpa tänään ollut kylmä. Vaikka tottahan se on.