Tein ensin 20 x 20 cm neliön pahvista. Piirrän jokaisen neliön kankaalle ja leikkaan ne yksitellen. Laskin, että tarvitsen 144 tilkkua, 18 jokaisesta kahdeksasta väristä. Tänään leikkasin jo puolet.
Kun saan kaikki leikattua, leikkaan neliöt vielä kolmioiksi. Aion ommella aina tumman ja vaaleamman kolmion yhteen ja yhdistää näin saadut neliöt keskenään.
Yksitellen piirtäminen ja leikkaaminen voi kuulostaa työläältä, mutta ei se sitä ole. Tilkkujen tekemiseen ei kulu kuin muutama tunti ja tällaista mekaanista työtä tehdessä on hyvä ajatella kaikenlaista. Laiskoja, sinne tänne harhailevia ajatuksia: mitä ottaisi pakastimesta sulamaan huomista varten, koska ehtisi mökillä käymään, mahdanko vielä mahtua ratsastushousuihini ja mitähän sitä vielä voisi syödä ettei alkaisi mahaa polttaa?
Ei ole kummoisia ajatuksia, ei.
Käytin minä sentään vaalikonettakin tänään, peräti kahta. Vaalikoneet ovat erinomainen apu ehdokkaan valinnassa tällaiselle liikkuvalle äänestäjälle.
Tällä kertaa vaalikone tarjosi minulle ehdokasta, jota olin jo itsekin vähän ajatellut. Päätin, että näissä vaaleissa annan ääneni tälle naiselle, joka tuntee tavallisten ihmisten arjen. Kaikkihan sen väittävät tuntevansa, mutta kyllä se vain niin on, että jos muutaman vuoden saa hyvää palkkaa ja etuoikeutetun kohtelua, kadottaa tuntuman tavalliseen arkeen, vaikka olisi sellaista joskus elänytkin. Näin uskon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti