Olipa kauniita vaatteita ja kauniita malleja. Kaikki ihmiset ovat kauniita, kun vaatteet ovat sopivia, kampaus nätti ja meikki taiten laitettu. Muotinäytöksessä tuli taas todistettua, että kun ammatti-ihmiset valitsevat kokonaisuuksia, ne ovat aika onnistuneita.
Tuollaisissa paikoissa tuntee itsensä helposti nuhruiseksi. Kevät on muutenkin sellaista aikaa, jolloin kaikki näyttää vanhalta ja kuluneelta. Sitä ei helpota se tieto, että onkin jo vähän vanha ja kulunut.
Muutenkin on tänään ollut sellainen olo, että tekisi mieli paeta kaupungista maalle ja jäädä sinne. Aamulla alkoi ahdistaa, kun luin lehdestä, että Iso-Heikkilän koirapuiston viereen, ellei peräti sen paikalle, ollaan suunnittelemassa korkeita kerrostaloja.
Näinä vuosina, kun olemme asuneet Portsassa, ympäristöön on rakennettu vähän väliä uusia taloja tai teitä. Vielä toistaiseksi lähellä on palanen luontoa, pieni metsäkaistale junaradan varressa. Käyn siellä lenkillä koiran kanssa ja näen siellä ensimmäiset valkovuokot ja muut kevätkukat. Kun tytöt olivat pieniä, me kävimme poimimassa vadelmia polun varrelta. Miten koirapolulle käy, kun ihmisiä, koiria, maastopyöriä ja mopoja tulee koko ajan lisää?
Ottavatko yhdyskuntasuunnittelijat koiria huomioon? Että jos jonnekin rakennetaan kahdeksankerroksinen kerrostalo, siellä varmasti tulee asumaan myös muutamia koiria.
Ehkä minä vielä muutankin maalle.
Aamupäivällä kävin juttukeikalla Loimaalla ja samalla pistäydyin tervehtimässä siellä asuvaa tätiäni. Hän antoi minun mukaani oikean aarteen, 72 vuotta vanhan ristiäismekon. Sen kangas on minun isoäitini vihkipuvusta vuodelta 1927 ja ristiäismekko on ollut tätini yllä 1939.
Se, että mekko on nyt minulla, johtuu puhtaasti sukupuolesta: olen omassa sukupolvessani suvun ainoa tyttö. Tädillä on itsellään poikia, mutta hän ei luota heidän arviointikykyynsä siinä vaiheessa, kun he joskus pääsisivät päättämään, mitä ristiäismekolle tehdään. En minäkään luottaisi. Nyt minä säilytän tuota pientä vaatetta vuorostani. Tekisi mieli ripustaa se seinälle, mutta pelkään, että valo ja riippuminen rikkoisivat vaatteen. Sehän ei ole mikään ylellinen, hienoista kankaista tehty luomus vaan vaatimattoman piikatytön vaatimattomasta hääleningistä ommeltu.
Kuva jäi vinoon, vaikka yritin pyöritellä sitä moneen kertaan. Siitä nyt kumminkin näkee, mistä puhuin.
Muotinäytöksessäkin oli muutamia asuja, jotka oli tehty kierrätysmateriaaleista. Yhteen hääpukuunkin oli selvästi käytetty vanhat verhot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti