Olohuoneen lattia on nyt tämän näköinen.
Reunakaitale on keltainen, yhtä tilkkukankaista. Tein saman reunakaitaleen myös taustapuolelle, mutta koko taustaa en raaskinut tehdä kalliista puuvillasta. Muuten tausta on oranssia lakanakangasta Eurokankaan palakopasta. Olen yrittänyt mitata osat tarkasti, jotta ne sopisivat toisiinsa mahdollisimman hyvin. Eniten ongelmia aiheuttaa välivanu, joka piti ommella kokoon kahdesta palasesta ja joka tahtoo venyä helposti. Ompelin sen ensin koneella, mutta siitä ei tullut hyvää. Purin ompeleen ja ompelin käsin.
Käsin ompeleminen sujuu aina parhaiten lattialla istuen. Samalla katsoin televisiosta Williamin ja Katen hääkoostetta. Selostajat puhuivat moderneista häistä, mutta minun mielestäni ne olivat kauhean vakavat, tunnelma oli kuin hautajaisista. Juhlalliset, sitä ne tietysti olivat ja sopivat sikäli tulevalle kruununperijälle. Mutta miksi virsien ja puheiden piti olla niin synkkiä ja ilottomia? Ei jälkeäkään siitä vilpittömästä ilosta ja rakkauden ilmapiiristä, joka välittyi viime kesänä Victorian häistä.
Prinsessasadut ovat ihania, mutta kun asiaa alkaa ajatella vähänkään pitemmälle, koko touhu näyttää naurettavalta. Eihän siinä oikeasti ole mitään järkeä, että joku muka olisi siniverinen ja jo syntyessään parempi kuin muut. Se on sitä paitsi kovin epäreilua sitä siniveristäkin kohtaan, jolla ei pahemmin ole vaihtoehtoja. Ja mitä sitten, jos kruununperijä sattuu olemaan ihan pöljä? Semmoinen, josta ei millään kasvatuksella saada hovikelpoista.
Toivon joka tapauksessa vilpittömästi, että William ja Kate ovat onnellisia ja jaksavat olla yhdessä. Englannin hovi ei tunnetusti ole ollut mikään onnen tyyssija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti