Teija Sopasesta tuli eilen muisto-ohjelma televisiosta. Näin vain osan siitä, sellaisen osan, jossa Suomen Neidoksi valittu Teija oli lähdössä ulkomaille kauneuskilpailuihin. Nuoren kaunottaren vanhemmat olivat saattamassa tytärtään lentokoneeseen ja miespuolinen selostaja kuvaili, miten äiti siinä antaa viimeisiä ohjeita lapselleen.
- Mene nöyrällä ja vaatimattomalla asenteella, selostaja toisti ääni väristen.
Ja katin kontit, sanon minä. Tätä roskaa meille naisille on syötetty vuosisadasta toiseen, nöyrää ja vaatimatonta asennetta jolla ei saavuteta mitään, kasvatetaan vain hyviä piikoja. Tämmöisiä somia Pyykki-Pirkkoja.
Teija-episodi sattui joskus 1950-luvulla, mutta turha luulla, ettei sen ajan asenteilla olisi tänä päivänä mitään sanottavaa. Mehän olemme sen uhreja, me kaikki keski-ikäiset naiset! Vai muistaako joku nyt viisikymppinen nainen, että häntä olisi lapsena rohkaistu ilmaisemaan itseään, etsimään omia vahvuuksiaan ja tuomaan itseään esiin?
Ei minua ainakaan.
- Puhut sitten vasta, jos sinulta kysytään, äiti opasti kun lähdimme kylään.
Kysymisen odottamiseen kului vuosikausia, puoli elämää melkein. Sitten ymmärsin, ettei kukaan tule koskaan kysymään minulta mitään, joten parasta yrittää saada itse sanotuksi.
Naisia on melkein aina kasvatettu vain hoitamaan ja palvelemaan muita. Naisen omilla taipumuksilla tai haluilla ei ole ollut mitään merkitystä.
Paitsi nyt, ainakin Suomessa. Nythän meillä alkaa kaikki olla paremmin eikä naisia enää tuomita keittiöön vain siksi, että he ovat naisia. Oikein hyvä.
Mutta taas kerran asialla on toinen puoli. Me keski-ikäiset naiset olemme halunneet kasvattaa lapsistamme itsenäisiä, rohkeita, itseilmaisuun kykeneviä, omista tarpeistaan huolehtivia. Ja joskus olemme onnistuneet liiankin hyvin. Nyt ihmettelemme, kun tapaamme nuoria naisia jotka ovat seurassa suuna päänä koko ajan, rohmuavat ensimmäisinä kahvipöydässä, eivät osaa laittaa ruokaa eivätkä siivota jälkiään edes kylässä.
Eikä poikien laita ole sen paremmin. Kuinka moni nuori mies muistaa kuulleensa, että miehen kuuluu nousta seisomaan, kun nainen astuu huoneeseen?
Eiväthän nämä peijoonit nouse edes istualleen.
No, ei pidä ottaa liian vakavasti. Oikeasti minua harmitti Teija-rukan puolesta, kun hänet noin laihoilla eväillä lähetettiin ulkomaille edustamaan suomalaista naiskauneutta. 50-luvullakaan ketään miestä ei olisi lähetetty edes nuorisoseuran hiihtokilpailuihin moisella saatteella.
Nöyryys ja liika kiltteys ovat tienviittoja katkeroitumiseen. Toivottavasti kukaan - ei siis KUKAAN - enää opeta tyttärilleen, että kiukuttelevat työt eivät pääse naimisiin. Tai että peiliin ei saa turhaan vilkuilla, ettei ylpisty.
(Mutta kyllä tuo Pyykki-Pirkko voisi ollakin verraton kapistus tänne kesäasunnolle. Galvanoidut pellit ja kaikki ja veivaaminen näyttää tekevän kovin iloiseksi...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti