Tarjouskuponki jäi käyttämättä, sillä euron kehyksissä ei ollut sopivia. Voin laittaa kuvan tänne sitten, kun saan uudet lasit päähäni.
Tässä kuva ilman silmälaseja. Siinä on toimittaja työssään tänään iltapäivällä Turun Wanhalla Vaakahuoneella.
Ja sitten selitykset: tuo juoma on alkoholiton, enkä minä vielä ole jutunteossa vaan vasta juttupalaverissa päätoimittajan ja kollegoiden kanssa. Aloitettiin syksy näin vähän juhlallisemmin ja vaihdettiin samalla kesän kuulumiset.
Toimittajilla on juoppo maine, vaikka siihen ei enää nykyään taida olla aihetta. Ennen oli toisin. Tiedän esimerkiksi yhden nyt jo edesmenneen toimituksen, jossa työntekijöiden ensimmäinen tehtävä aamulla oli hakea päätoimittajalle pullo viinaa. Mutta tämä tapahtui joskus 70-luvulla.
Minulla on nuoresta asti ollut periaatteena tehdä työt selvin päin. En ole varmaan koskaan työtehtävissä ottanut alkoholia. Nykyään sitä ei tarjotakaan usein, mutta vielä 80-luvulla pitkät lounaat ja kosteat iltainfot kuuluivat asiaan. Tilaisuuksia juomiseen olisi ollut runsaasti.
Jotta en vaikuttaisi liian hyveelliseltä niin selitys tähän überraittiiseen työntekoon löytyy heikosta viinapäästäni. Siinä, missä kovapäisemmät kirjoitustyöläiset olisivat tulleet korkeintaan himpun verran iloisemmiksi, minä olisin jo kontannut ja oksentanut. Niin että on tosiaan viisaampaa pysyä mehulinjalla.
Vahvojen juomien kanssa voi sattua kaikenlaista. Esimerkiksi tällaista: yhden tuttavani mies oli aikoinaan töissä Hymy-lehdessä. Eräänä iltana hän oli sanonut käyvänsä kioskilla ostamassa tupakkaa. Kului kaksi viikkoa eikä miehestä kuulunut mitään. Sitten hän soitti.
- Olen Veikko Ennalan kanssa Rio de Janeirossa.
Aviomiehestä tuli sittemmin ex, tuskin kuitenkaan tämän yhden karkuretken takia.
Ja Veikko Ennala oli muuten loistava kirjoittaja, yksi parhaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti