Johtava toilettiasiantuntija

Pitkissä työpäivissä maakunnassa on yksi erinomaisen hankala puoli: ennemmin tai myöhemmin on päästävä vessaan. Minun tapauksessani se on ennemmin ja siksi voinkin nimittää itseäni Varsinais-Suomen johtavaksi toilettiasiantuntijaksi.

No jaa. Ehkä muillakin työkseen paljon kiertävillä on samoja ongelmia. Varmaan on. Niistä ei vain niin puhuta.

Tämä kuva on Salosta  tänään iltapäivällä. Lähdin reissuun aamulla ja tässä kohtaa olen jo ehtinyt käydä kahdessa mukavuuslaitoksessa.

Ihmiset ovat kovin ystävällisiä ja haluavat tarjota toimittajalle kahvia mutta eivät ehdota pistäytymistä vessaan. Ainoastaan yhden kerran kaikkien näitten vuosien aikana muuan haastateltava kysyi, olisiko minulla asiaa naistenhuoneeseen. Olin todella kiitollinen. Jostain syystä en pidä sopivana tunkea itseäni ihmisten vessoihin. Sillä on ehkä jotain tekemistä uskottavuuden kanssa, jollain kierolla tavalla.

Kunnat ja kaupungit tarjoavat hyvin vaihtelevasti helpotusta kulkevaisille. Isot huoltoasemat ovat hyviä. Pikkukunnat pitkien matkojen takana puolestaan mahdottomia, niissä kun ei ole yhden yhtäkään paikkaa, jonne voisi poiketa. Jos joku pienen pieni huoltamo onkin, sieltä on taas ostettava kahvia ennen kuin voi käydä itse asiaan.

Tätä ongelmaa ei olisi, jos olisin mies. Miehet pysäyttävät auton tien laitaan, hoitavat asiansa eivätkä yhtään piittaa, kuka näkee. Ei sekään kaunista ole.

En odota ilmaispalveluja. Olen valmis maksamaan käyttämästäni vedestä, saippuasta ja pyyhkeestä. Mutta en haluaisi joutua syömään ja juomaan lisää sen takia, että pääsen vessaan. Enkä keräillä autoon suklaapatukoita, iltapäivälehtiä tai tulitikkuaskeja.

M.A.Numminen teki aikoinaan kirjan Baarien Suomi tai jotain sinne päin. Minulla olisi aineisto koossa  Käymälöiden Varsinais-Suomesta.
Kuka kustantaisi?