Häät olivat niin iloiset ja liikuttavat kuin arvata saattoikin. Morsian oli häikäisevän kaunis, sulhanen miehekäs ja pari kovasti rakastunut. Me tädit nyyhkimme asiaankuuluvasti ja täydestä sydämestä.
Nuoripari oli valinnut vähän erikoisemman tavan mennä naimisiin: yhteisvihkimisen. Se tapahtui Henrikin kirkon Tähkäpuistossa, ihanassa ruusutarhassa, johon oli pystytetty kaksi telttakatosta vihkipaikoiksi. Jokainen pari vihittiin erikseen, mutta pareja oli kymmenittäin. Meidän parimme järjestysnumero oli 35, joten leirialttarille päästiin vasta lähempänä puoltayötä. Tunnelma oli taattu, sillä ruusupuiston halki telttakatoksille oli järjestetty lyhtypolut ja taivaalla loisti täysikuu.
Vihkimisen jälkeen seurakunta tarjosi kakkua ja kuohuviiniä seurakuntasalissa. Me olimme aloittaneet juhlat jo iltapäivällä joten olimme syöneet ja leikanneet hääkakkuakin jo ennen kuin pari oli virallisesti naimisissa.
Olimme kotona yhden maissa yöllä. Väsymys painoi aika lailla, sillä edellisenäkin iltana oli mennyt myöhään. Raine tuli kotiin perjantaina viimeisellä Kööpenhaminan lennolla ja minä olin tietysti vastassa kentällä. Tällä kertaa miehen kotimatka oli aika helppo, Mariner on seilannut kesän Välimerellä ja Raine lähti kotia kohti Italiasta eikä Amerikan mantereelta, kuten yleensä.
Tänään tulimme maalle. Minun täytyy mennä takaisin kaupunkiin tiistai-iltana, mutta Raine viettänee koko lomansa täällä, lokakuuhun asti.
En ole tehnyt muuta mainittavaa kuin laittanut ruokaa. Tein sen puuhellalla kuten usein täällä ja se ei todellakaan ole hätäisen ihmisen hommaa. Ei ollut varsinkaan tänään, kun tuli ei ottanut millään syttyäkseen.
Puuhellat taitavat olla kaikki erilaisia ja jokaisella on omat metkunsa. Tämä yksilö savuttaa armottomasti, jos ei tiedä, miten tulet houkutellaan palamaan kunnolla. Se vaatii sitä, että sytytän tulen ensin hellan uuniin ja sitten syöksähdän tuvan puolelle polttamaan vähän paperia siellä olevan leivinuunin hormin suulla olevassa luukussa. Nämä vastakkaiset tulet saavat erinomaisen vedon aikaiseksi ja useimmiten tuli syttyy ja palaa vaivattomasti ja savuttamatta. Tänään oli hankaluuksia ja sain juoksennella edestakaisin monta kertaa.
Puuhella ei ole mikään induktioliesi. Siinä kuumeneminen kestää kauan ja esimerkiksi paistinpannua saa kuumentaa tosi kauan, ennen kuin ruoka alkaa paistua eikä vain kiehua.
Tuo iso valkoinen kattila on kuumaa vettä varten.
Haaveilen keittiöremontista. Keittiö on siinä kunnossa kuin se oli kun ostimme tämän talon eikä se ole yhtään kaunis sen paremmin kuin viihtyisäkään. Haaveksin ihanasta, vaaleasävyisestä maalaiskeittiöstä, oikein parhaaseen Country Kitchen -tyyliin. Mutta ne haaveet saavat vielä odottaa, talossa on niin paljon kaikkea muuta, tähdellisempää korjattavaa. Tänä syksynä rakas talomme saanee taas muutaman uuden ikkunan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti