Ilmoittauduin tänään Turun avoimeen yliopistoon, kotimaisen kirjallisuuden perusopintoihin. Opiskelu alkaa 6.9.
En viitsi kauheasti ajatella, mihin olen päätäni pistämässä, sillä se saattaisi johtaa epämiellyttäviin johtopäätöksiin. Esimerkiksi siitä, mitä kaikkea muuta kivaa voisin tehdä sillä ajalla, jonka nyt tulen käyttämään opiskeluun.
Sen verran olen kuitenkin valmistautunut tulevaan, että päätin lopettaa melkein kaikki lehtitilaukseni, aamun sanomalehteä lukuunottamatta. En kuitenkaan ehdi lukemaan lehtiä, joten turha maksaa niistä.
Tulin iltapäivällä kaupunkiin. Teen loppuviikon pitkiä työpäiviä maksaakseni alkuviikon leppoisan oleilun Rainen kanssa maalla.
Tänään satoi. Raskaiden pilvien pudottamat suuret, painavat pisarat pakottivat ruusun painamaan päänsä muuria vasten.
Sade taisi jäädä ruusun viimeiseksi, mutta olipa ainakin kaunis loppu.
Nyt ryhdyn selvittämään huomista reittiäni, haastattelumatkat suuntautuvat kauas Turun ulkopuolelle. Käytän selvittämiseen Googlen karttapalvelua, mutta se ei aina pelasta minua eksymiseltä. Joskus olen eksynyt jopa niin pahasti, että löysin oikean osoitteen, mutta kunta oli väärä. Ilmankos haastateltavaa ei löytynyt.
Eipä sillä, olen kuullut sellaisenkin tarinan, jossa muuan kollega meni oikeaksi luulemaansa osoitteeseen, soitti ovikelloa, pääsi sisään ja aloitti haastattelun. Haastateltava vaikutti hieman varautuneelta, mutta kun ammattilainen ei anna sellaisten seikkojen häiritä itseään, kysymykset jatkoivat sinkoiluaan.
En muista, pääsikö haastattelu loppukevennykseen asti ennen kuin toimittajalle selvisi, että hän oli soittanut väärää ovikelloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti