Tänä jouluna se sitten tapahtui.
Olin tunnollisesti keittänyt ja paistanut, pilkkonut ja sekoittanut, kuorinut ja koristellut. Aivan kuten kaikkina muinakin jouluina. Kaikki oli valmista aattoiltapäivällä juuri silloin, kun olin sanonut ja kutsunut lapset syömään. Laitoin pöydän nätiksi ja sytytin kynttilät palamaan.
Kaikki oli kuten aina ennenkin. Paitsi, että kaikki ruoka maistui pahalta.
Siinä ei ollut mitään vikaa, se vain maistui pahalta.
Ja nyt viimein, 54 vuoden hyvässä iässä uskallan tunnustaa, etten halua enää syödä joulun perinneruokia enkä ole niistä koskaan erityisemmin välittänyt.
Perheeni ei ole liiemmin koskaan välittänyt jouluruoasta, mutta minä olen sinnikäästi tarjoillut sitä. Miehelle riittää pelkkä kinkku ja tyttäret taitaisivat syödä mieluummin vaikka indonesialaisia heinäsirkkoja kuin lasimestarinsilliä.
Joten.
Ensi jouluna laitan - jos laitan - vain sellaisia ruokia, joista joku sanoo pitävänsä, olkoon ruokalajin etuliitteenä sitten vaikka pääsiäinen.
Muuten olen kovin tyytyväinen jouluuni ja siihen, että se alkaa olla taas ohi. Rakastan arkeani, oikeasti. Tänään vielä vietetään vähän sukujoulua esikoisen luona, mutta huomenna aion käydä pontevasti seuraavan opintosuoritukseni kimppuun. Ja keittää tomaattikeittoa.
Tämän joulun parhaat lahjat olivat hyviä uutisia. Yksi tyttäristä sai tiedon opiskelupaikasta muutama päivä ennen joulua. Tämän parempaa uutista en olisi voinut toivoa! Ja tämän ilon kruunasi vielä tieto, että sukuumme on syntymässä uusi jäsen ensi kesänä. Ei omaan perheeseeni, mutta lähelle kuitenkin.
Näistä tiedoista ja kaikesta muusta osakseni tulleesta hyvästä kiitollisena toivotan teille leppoisaa joulupäivää!
Onnea tyttärellesi!
VastaaPoistaOnnea, myös suvun uudeen tulokkaan vanhemille!
Kiitos!
PoistaOnnea Marialle! Hieno koulutusvalinta! Ja mukavaa alkavaa arkea.
VastaaPoistaMeilläkään ei pidetä jouluruoista, ja vuosi vuodelta niiden määrä onkin vähentynyt. Tänään tein pojille jo heidän pyynnöstään oikeaa ruokaa, perunamuussia ja uunimakkaraa. Ei sitä vain kovin monelle voi tunnustaa, ettei pidä kauden herkuista. ;)
Kerroin terveiset, kiitos!
PoistaTein tapaninpäivänä viiden litran kattilallisen tomaattikeittoa. Se maistui taivaalliselta ja on nyt kaikki syöty. Tytöt auttoivat.
Joulun viettäminen on superraskasta jos aikoo todella tehdä kaiken sen mitä pitäisi. Naistenlehdetkö meille syöttävät jatkuvasti vaatimuksia täydellisestä joulusta, johon emäntä on tehnyt kaiken itse vai mistä nuo vaatimukset oikein mahtavat tulla?
VastaaPoistaItse olen jo vuosia sujuvasti luistanut useimmista joulutöistä mutta sitten tunnen salaista syyllisyyttä, etten ole kunnollinen äiti ja vaimo kun en laita kaikkien taiteen sääntöjen mukaista joulua perheelleni.
Naistenlehtia voi syyttää, mutta ei vain nykyajan lehtiä; jo Martta Wendelin aikoinaan loi Kotilieden kansissa kuvaa täydellisestä jouluidyllistä.
PoistaJoulun alla kuulin radiosta myös määritelmän, jonka mukaan ainakin ruotsalaisilla naisilla on Fanny ja Alexander -syndrooma joulun suhteen: elokuvassahan on lyhyt mutta sitäkin herkullisempi joulukohtaus.
Minulle on käynyt päinvastoin. Lapsena söin vain ja ainoastaan kinkkua ja rosollia. Nykyisin rakastan joululaatikoita tai oikeammin kai hämäläisen pitopöydän laatikoita. Ja itse tehtyinä tietenkin.
VastaaPoistaSiinä on sitten käynyt ihan hyvin! Hämäläiseen pitopöytään tosiaan kuuluvat ns. joululaatikot, samoin rosolli. Itse tehtyinä ne ovat aivan toista luokkaa kuin kaupasta ostettuina, mutta minä olen niin laiska emäntä, etten viitsi ainakaan laatikoita tehdä.
Poista