Tutkimustyössä

Istuin tänään kirjastossa kuusi tuntia tutkimassa vanhoja sanomalehtiä mikrofilmeiltä. Minulla on työn alla eräs juttu, joka vaatii laajaa taustatyötä ja tämä oli nyt osa sitä.

Tilasin tutkittavan aineiston hyvissä ajoin. Kun menin kirjaston Infotorille, tiskin takana olevat nuoret miehet selittivät, että he toivat vain osan tilaamastani aineistosta valmiiksi, kun ajattelivat, etten ehkä ehdi kaikkea.

Eipä sitä sitten paljon ollutkaan...

Tässä on se "osa". Mikrofilmeillä on yhteensä yksi Hesarin vuosikerta. Olin tilannut niitä kolme ja vielä toiset kolme Turun Sanomista.

Pistin töpinäksi ja ehdin kuin ehdinkin vähän tutkimaan kaikkia kolmea Hesarin vuosikertaa, Turun Sanomat piti jättää. Ensin piti vähän totutella mikrofilmikoneeseen, joka on tosi yksinkertainen mutta ei niin yksinkertainen, ettenkö olisi joutunut vaivaamaan Infotorin nuoria herroja muutamaan kertaa. Jopa niin paljon, että lopulta yksi heistä huomautti, että kun ensi kerralla tarvitset jotain, niin kierrä tuonne tiskin taakse, asiakkaat eivät saa tulla tänne meidän puolellemme. Olin vähän oikonut ja tullut aitojen yli.

Tein nöyrästi kuten pyydettiin, tietysti. Järjestys se olla pitää. Asiakkaat ja asiakaspalvelijat omilla paikoillaan.

Aika kului uskomattoman nopeasti. Vanhojen aineistojen tutkiminen on ihanaa työtä. Tässäkin asiassa me ihmiset olemme erilaisia: toiset luovat uutta ja katsovat eteenpäin, toiset ovat kiinnostuneita menneisyydestä ja nauttivat siitä, että saavat tutkia niiden muinaisten eteenpäinkatsojien töitä.

Ehkä se on merkki turvallisuushakuisuudesta? Uuden luomisessa kaikki voi mennä pieleen, mutta se, mikä on kerran tehty ei enää muuksi muutu.

Mikä ei tarkoita sitä, etteikö silloin ennen olisi sattunut erehdyksiä. Nimen omaan niistä on kyse tässä minunkin tutkimuksessani, erehdyksistä ja vääristä päätöksistä. Mutta nehän eivät ole minun tekemiäni.

Vaikka olin tosi uppoutunut työhön, ehti päässäni kuitenkin käydä yksi jos toinen ajatus. Muun muassa ajatus totuudesta, siitä, mikä on oikea ja lopullinen totuus jostakin asiasta.

Se ei selviä tässäkään tapauksessa koskaan, ei vaikka istuisin loppuelämäni tutkimassa arkistoja ja yhdistelemässä asioita. Totuus on se kokonaisuus, joka kerätään palasista ja palojen laadun ja värin päättää se, joka kerää. Niinpä mikään tutkimustulos ei koskaan voi olla pysyvästi ja muuttumattomasti totta.

Kävelin kirjastosta kotiin kauppatorin läpi. Siellä on nyt ihana Joulutori, jonka värikkäissä kojuissa myydään kaikkea kaunista. Jos satutte Turkuun, niin kannattaa pistäytyä.