Harjoituksen puutteesta ei kiikasta. Tänä kesänäkin olen jo kutonut monta paria sukkia. Kaukaa katsottuna ne ovat asiallisen näköisiä, mutta läheltä eivät.
Katsokaa tarkkaan.
Tuo kohta, johon tyhjän puikon kärki osoittaa, se on se, mistä ei koskaan tule kunnollista. Siihen jää aina reikiä.
Olen yrittänyt vaikka mitä: kutoa silmukoita kiertäen, poimia ne alun alkaen kiertäen, poimia niitä eri paikoista, kiristää paremmin.
Olen kysynyt neuvoja viisaammilta ja saanutkin niitä. Viimeksi ystäväni Marjut, oikea sukkatehdas, näytti minulle kädestä pitäen, kuinka työ tehdään oikein. Ei auttanut. En vain osaa.
Reikiä ei tule molemmille puolille, vain vasemmalle. Oikea puoli on siisti.
Vielä jotain, jota en ole kokeillut?
Eihän tuo oikeasti ole kuin kosmeettinen haitta. Sukat pysyvät hyvin jalassa ja lämmittävät kuten pitääkin. Mihinkään myyjäisiin en kuitenkaan kehtaisi niitä viedä.
Tätini - ei se hauska täti, vaan yksi toinen - on yhtä huono ellei jopa huonompi sukankutoja kuin minä. Suurpiirteisempi hän ainakin on, sillä kun kantapäään teko kävi ylivoimaiseksi, hän jätti sen muitta mutkitta tekemättä.
Sitä minä en olekaan vielä kokeillut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti