Hankalat haastateltavat ja vähän muuta

Perehdyin tänään niihin runsaisiin taustamateriaaleihin ja kirjoitin jutun valmiiksi. Lähetin sen tarkastettavaksi hartaiden huokausten kera ettei se tulisi takaisin kovin punakynällä käsiteltynä. Vaikka, kuten eilen otsikoin, ei niistä jutuista koskaan tiedä.

Sain nimittäin eilen viestin kahdelta haastateltavalta, että heistä tekemäni juttu on ok, heillä ei ole mitään korjattavaa. Ja juuri heiltä sitä odotin, sillä haastattelu alkoi ehdottomalla vaatimuksella saada juttu nähtäväksi ennen kuin se julkaistaan. Ko. ihmisillä oli ollut niin huonoja kokemuksia aiemmista lehtijutuista. Kokemukseni mukaan "huonot" kokemukset voivat olla ihan oikeasti huonoja kokemuksia tai sitten kokemuksia, joissa haastateltavien erinomaisia ominaisuuksia ja suurenmoisia saavutuksia ei ole kuvailtu riittävällä intensiteetillä.

Joskus taas aavistukset osuvat oikeaan. Itse haastattelutilanne voi mennä mitä ystävällisimmissä merkeissä, kaikinpuolisen positiivisuuden ja näennäisen yhteisymmärryksen lämmössä ja silti siitä tietää heti ensi sekunneista, että tästä ei tule mitään. Näin on käynyt ja sellaista juttua ei julkaista koskaan. Jos haastateltava on korjannut muutakin kuin asiavirheet, esimerkiksi kappalejaon, otsikon ja jutun sisällön, en mitenkään voi ottaa sellaista nimiini.

Heti aamulla kävin ensin hammaslääkärillä. Yritän muuten olla vaivaamatta lääkäreitä, mutta hammaslääkärillä käyn säännöllisesti. Olen sopinut, että minut kutsutaan sinne automaattisesti kerran vuodessa ja jos alkaa tuntua, ettei kutsua tule, soitan perään.

Hampaissani ei ollut yhtään reikää. Neuvottelin hammaslääkärini kanssa myös valkaisun mahdollisuudesta, sillä olen harkinnut hampaiden valkaisua jo monta vuotta. Olen saanut synnyinlahjaksi keltaisen hammasluun ja kun ikää tulee lisää, hampaat kellastuvat aina vain enemmän, kaikista valkaisevista tahnoista huolimatta. Lääkäri sanoi, ettei valkaisusta olisi mitään haittaa ja että se todennäköisesti auttaisikin vähän. Ei paljoa, paljoon tarvittaisiin järeämpiä toimia. Katsotaan nyt.

Kävelin kotiin kauppatorin kautta.

Torilla oli kaunista, mutta entisensä se ei ole. Kun olin lapsi, kauppatorilla oli paljon myyjiä ja varsinkin lauantaisin se oli täynnä asiakkaita. Nyt myyjien kojuja olisi mahtunut paljon lisää eikä vähillä tiskeillä ollut tungosta. Kauppatoria on rasittanut vuosien jahkaaminen sen alle mahdollisesti rakennettavasta parkkiluolasta ja tietenkin myös se, että ihmiset ostavat ruokansa kauempana olevista supermarketeista.

Minun mielipiteeni toriparkkiin on se, että sitä ei tarvita. Tarkoituksenahan on elävöittää Turun keskustaa ja saada ihmiset käymään ostoksilla keskustan kaupoissa. Kuitenkin meillä on jo nyt iso parkkiluola Louhi, josta pääsee astumaan melkein suoraan torille. Ei sekään ole ihmeemmin elävöittänyt keskustan elämää.

Ainoa ratkaisu minun mielestäni olisi tehdä keskustan pysäköinnistä ilmaista. Parkkikiekot käyttöön.

Voisihan sitä edes kokeilla joskus? Yksi maksuton päivä viikossa.

Haloo, kaupungin isät, tämä oli ehdotus.