Siinä se nyt on, tyhjänä ja puhtaana ja valmiina ottamaan vastaan kaikki muistiinpanoni.
( Huomatkaa myös uudet kynäni, herkullisen värisiä, vai mitä?)
Tiedän, että moni haaveilee oman kalenterinsa herruudesta, vapaudesta itse päättää kaikesta. Tällaisessa vapaassa ammatissa kalenterin herruus on hyvin lähellä, sillä aika vähän tulee menoja, joiden ajankohta määrätään jostain muualta. Se on etuoikeutettua, joskaan ei täysin vailla varjopuolia.
Vapauden vastaparina on vastuu ja ajankäytön hallitseminen on vastuullista hommaa jos mikä. Itsensä joutuu pitämään kovassa kurissa ilman ulkopuolisia työnjohtajia jotta ei lipsuisi siitä, mitä on tullut luvanneeksi ja livahtaisi tekemään jotain muuta, hauskempaa. Työ on kuitenkin työtä ja ihan samalla tavalla se välillä väsyttää ja kyllästyttää kuin niitäkin, jotka tekevät töitään kuukausipalkalla ja työnantajan tiloissa.
Ristiriitaista kyllä, vapaa ammatti sopii parhaiten niille, joilla on erittäin korkea työmoraali ja valtava itsekuri. Uskokaa pois, en puhu nyt itsestäni.
Uuden kalenterini myötä päätin kokeilla uutta ajanhallintamenetelmää. Merkitsin kalenteriini ensin tiedossa olevat menot kuten avoimen yliopiston tiedotustilaisuuden ja hammaslääkäriaikani. Sitten päätin, mitkä päivät aion olla täällä maalla. Loput käytän töihin, joita varten on paras olla kaupungissa.
Saa nähdä, miten se toimii. Mutta se ei ainakaan toimi, että täyttelen kalenteriani miten sattuu ja sitten huomaan, ettei minulla ole yhtään ainoaa päivää, jolloin ehtisin maalle. Ja kun täälläkin on oltava, ruoho kasvaa vielä monta viikkoa. Ja muutenkin, haluanhan minä muutenkin olla täällä.
Ajanhallinta on suosittu aihe ja siihen saa apua esimerkiksi elämäntaitovalmentajalta. Minäkin tykkäisin siitä työstä, sillä olen kova neuvomaan muita ja neuvon silloinkin, kun ei pyydetä. Yleensä ei pyydetäkään.
Nytkin osaisin heti neuvoa monta ajanhallintatapaa, jotka eivät toimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti