tiistai 23. elokuuta 2011

Paras lääke kaikkeen

Kaikki päivät eivät ole hyviä. Läheskään kaikki. Ei tapahdu mitään kummallista mutta silti koko päivän joku harmittaa. Luita kolottaa. Ajatukset harhailevat. Kyllästyttää. Ennen muuta kyllästyttää olla.

Tänään on ollut sellainen päivä ja tiedän, mistä kiikastaa. Olin varannut tämän päivän kirjoittamiselle ja puhelinhaastatteluille. Olen istunut  työpöytäni ääressä asiallisen työpäivän verran, mutta aikaansaannokset ovat olleet vaatimattomia. Eksyin vähän väliä surffailemaan sinne tänne. Kävin lukemassa blogeja, facebookissa, hevostallinetissä, tutkin vähän vanhoja kirkonkirjoja Hiski-ohjelmalla, tarkistin sähköpostin joka vartin päästä. Kertakaikkisen tehotonta.


Kiikasti siitä, etten ollut käynyt ulkona. Aamulenkki oli tekemättä. En ollut saanut yhtään raitista ilmaa.
Yksinkertaista.

Jos joku nyt ihmettelee, että miksi en mennyt aamulla koiran kanssa ulos niin kertauksena, että Nonna asuu täällä kaupungissa naapuriasunnossa - joka sekin on meidän - Rainen allergian takia. Nonnan kämppäkaveri ja seuraneiti Niina hoiti koiran tänään. Siksi siis.

Illalla otinkin pyöräni esiin ja polkaisin Ruissaloon. Ennen pyöräretkeä vaihdoin vaatteita ja laitoin jalkaani caprihousut, joita olen käyttänyt viimeksi viime vuonna. Katsoin itseäni peilistä ja näin, että vyötärönauhan yläpuolella pursuilee jotain, jota siinä ei viime kesänä ollut.

Olin keväällä yhdellä työkeikalla kehonkoostumusmittauksessa ja sain ohjeeksi, että kolmisen kiloa lisää rasvaa voisi hommata. Luulen, että olen jopa ylittänyt tavoitteen.

Vaihdoin housut toisiin, löysempiin ja lähdin polkemaan.

Mukanani oli kamera ja tarkoituksenani ottaa monta kaunista kuvaa. Kameran akku hyytyi tämän ensimmäisen jälkeen.


Johdonmukaisena jatkona tälle kaikelle pyöränkumin olisi pitänyt puhjeta, takapuoleni hiertyä vereslihalle, sormien ja varpaiden jäädä pinnojen väliin, minun kaatua pyörän kanssa ja päätyä ojaan. Mutta eipä vainkaan, loppu sujui ihan hyvin ja pääsin kotiin paremmalla mielellä kuin sieltä lähtiessäni.

Mistä opimme taas kerran, että liikunta on paras lääke kaikkeen. Oikeasti.

Asiasta toiseen. Kaiken epämääräisen puuhasteluni lomassa keksin tänään hommata itselleni puhelintarjonnan rajoituspalvelun. Tarkoittaa siis sitä, että puhelinmyyjät eivät enää soita minulle, jos tämä toimii.

Tein ihan pienen googlehaun ja selvitin, että ihmisille tarjotaan maksullisia puhelintarjonnan rajoituspalveluja vaikka sellaisen saa ilmaiseksi. Älkää maksako turhasta! Itse soitin Asiakkuusmarkkinointiliiton numeroon 0600 13404, vastasin automaatille "kyllä" ja asia oli sillä selvä. Nyt katsotaan, auttaako tämä.

Se automaatti kysyy, haluaako soittaja puhelintarjonnan rajoituspalvelun, vastatkaa kyllä tai ei. Ihmettelen vain, kuka sinne soittaa, jos ei halua?

1 kommentti:

  1. Ihanan kuvan kyllä sitten saitkin otettua!! Ja se on kyllä ihan totta että liikkuminen ja ulkoilu piristää aina.

    T: Milli

    VastaaPoista