Kivien kantaminen tekee hyvää luille

Se, että ukonilma tekee tuloaan koko päivän eikä sitten tulekaan on raskaampaa kuin se, että se tulee.

Tässä on symboliikkaa.
Kuten myös kiviaidan rakentamisessa.

Puutarhaohjelmissa kiviaita tehdään kymmenessä minuutissa. Tosielämässä, esimerkiksi täällä meillä, se voi kestää vaikka vuoden tai kaksi. Oma tavoitteeni on saada pieni aidanpätkä valmiiksi nyt heinäkuussa. Työ on siinä vaiheessa, että voin seuraavaksi ryhtyä asettelemaan kiviä. Ylimääräinen maa on kaivettu ja viety pois.

Puuhastelin aitani kanssa aikaisin aamulla kun ei vielä ollut sietämättömän kuuma.  Kokosin viimeiset kuormat multaa ja ruohotupsuja ja siirtelin kiviä pois seuraavien työvaiheiden ja edessä olleen ruohonleikkuun tieltä.

Kivityöt kuten kaikki muutkin raskaanpuoleiset hommat tekevät hyvää luille. Se on tärkeää. Aloitan sunnuntaiaamuni ottamalla osteoporoosilääkkeen, mikä on vastenmielistä, mutta välttämätöntä. Vastenmielistä siksi, että lääke (joka otetaan vain kerran viikossa) pitää ottaa tyhjään vatsaan, sen jälkeen pitää pysytellä jalkeilla ja kahvia saa juoda vasta puolen tunnin päästä. Välttämätöntä sen takia, että luut pysyisivät kasassa ja voisin jatkaa rakasta ratsastusharrastustani paremmalla omallatunnolla.

Olen onnekas kun minulla ei viisikymppisenä ole muita vaivoja eikä lääkityksiä kuin tämä yksi. Suosittelen lämpimästi, että kaikki naiset, minua nuoremmatkin, kävisivät mittauttamassa luuntiheytensä. Osteoporoosi hiipii salakavalasti ja sitten kun napsahtaa, on liian myöhäistä.

Juu ja kyllä minäkin mielelläni viettäisin sunnuntaiaamuni ihan toisenlaisissa merkeissä. Olisi aika makeaa nauttia herkullista aamiaista hyvässä seurassa sen sijaan, että nieleskelee osteoporoosilääkkeitä ypöyksin ja kärvistelee kahvinhimossa. Mutta aina ei voi saada sitä mitä tahtoo.

Mistä päästäänkin sujuvasti kiviaitasymboliikkaan. Jos olisin pappi, saisin aiheesta monta puhuttelevaa saarnaa.

Kuinka me kasaamme kiviä kuormaamme. Kuinka kasaamme kiviä toistemme kuormiin. Kuinka kannamme tarpeettomia kiviä. Kuinka kivi pysyy, kun henki lähtee. Kuinka (tämä on paras) voisimme kantaa toinen toistemme kiviä.

Viimeinen kelpaisi mainiosti juuri nyt. Ihan konkreettisesti. Tällaisen vanhan pihapiirin - olkoonkin vain kesäpaikka - hoitaminen on työlästä. Pelkästään perusasioiden hoitaminen, se, että ympäristö näyttää siistiltä, vie aikaa ja voimia. Yhden kesän aikana ei ehdi rakentamaan kovin paljon mitään uutta.

Tämä on kuitenkin mitä suurimmassa määrin vapaaehtoista, oma valintani. Ja jostain syystä kaikista maailman asioista joita voisin tehdä, aidan rakentaminen tuntuu juuri nyt tärkeimmältä. Jatkan sitä taas huomenna.

Jos ukkonen ei tule.