tiistai 12. heinäkuuta 2011

Vilkas kauppapäivä

Tänään on ollut kauppiaita liikkeellä. Ensin tarjottiin Helsingin Sanomien viikonvaihdenumeroita.

- Ei kiitos tällä kertaa, en ehdi lukemaan, sanoin.

Se oli sillä selvä. Usein keskeytän puhelinmyyjät heti alkuun, minusta se on reilua, se, ettei heidän tarvitse lopottaa koko litaniaa ja kuulla sitten, ettei kauppoja synny, että he saavat tietää sen heti. Nyt olin laiska ja liian hyvällä tuulella. Kuuntelin loppuun asti.

Sitten tarjottiin Luhta-laukkua. Sini-vihreäraidallista, tilavaa, tyylikästä. Voi ottaa vaikka rannalle. Ei mitään halpiskamaa, tunnettua Luhta-laatua. Polyesteriä. Mukana olisi saanut yllätyslahjan ja puolen vuoden numerot uudistunutta Kotivinkkiä. Vai oliko se toisinpäin?

- Houkutteleva tarjous. Olen varma, että monet tarttuvat tuohon riemumielin, mutta minä en nyt tilaa. Kiitos, sanoin.

Tämäkin uskoi kerrasta. Puhe oli säälittävän pitkä. Olen pahoillani.

Kun näistä päästiin, suulin nurkalle kurvasi auto. Sammutin ruohonleikkurin ja menin vastaan. Autosta nousi mies.

- Päivää. Olisi tällainen hieno ilmakuva teidän talosta. Kuvattiin tuossa muutama viikko sitten.

Muistin kyllä. Piileskelin räystään alla pelkkä pyyhe ympärilläni enkä uskaltanut mennä ulkosuihkuun kun näin yläpuolella kiertelevän helikopterin. Hävytöntä. Onko se edes laillista?

- Meillä on aika tuore ilmakuva täältä. Ei kiitos tällä kertaa, sanoin.

Miehen silmiin valui pettymys. Kaikki olivat tainneet sanoa ei kiitos, kaikilla taisi olla tuore ilmakuva talostaan sillä viime kerrasta ei ole montaa vuotta aikaa. Hän oli sentään tullut Tampereelta asti.

-Tästä saisi tällä tavalla siististi rajattua tuon pellon pois. Tulisi kaunis taulu.

- Ei kiitos sittenkään, minä sanoin.  

Mies kääntyi ja käveli uupunein askelin autolleen.

Tänään en edes yrittänyt käydä ulkosuihkussa tai muuten kekkaloida vähissä vaatteissa kun kerran päivä oli vilkas. Leikkasin ruohoa ja pohjamaalasin kaksi keittiön tuolia, jotka hioimme ystäväni kanssa viikonloppuna. Luin loppuun Eppu Nuotion Lopun. Lämmitin eilistä kaalisoppaa.

Illalla ajoin tallille, ratsastin kuvankauniilla tammalla ja olin tyytyväinen, kun kaikki meni niinkin hyvin kuin meni.

Odotan nyt joka päivä tuloksia yliopiston pääsykokeista. Ne luvattiin viimeistään ensi tiistaiksi. Jos en pääse, täytyy selvitä pettymyksestä, joka tulee olemaan kova. Jos pääsen, täytyy  selvitä muuten.

Aina täytyy selvitä jostain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti