Perinneretkellä Muumimaassa

Retki Muumimaahan kuuluu minun ja vielä kotona asuvan kuopuksen jokakesäiseen ohjelmaan. Tänään oli taas se päivä.

Naantalin Muumimaailma on paras tietämäni perhematkailukohde. Se ei tarkoita sitä, etteikö parempia voi olla, en minä niissä kaikissa ole käynyt. Mutta linnanmäet ja puuhamaat ja sen semmoiset olen käynyt katsastamassa ja niiden rinnalla Muumien kotilaakso on paras.

Miksikö? Eihän siellä ole mitään, joku ehkä ajattelee. Ja juuri siksi. Kun Muumimaassa ei ole heitto- tai pyöritysvempaimia, liian kovaa soitettua taustamusiikkia tai sitä kaikkein pahinta,  kovaäänisistä suollettavaa mainospuhetta vaan pelkästään muumihahmoja, jotka taivaan kiitos eivät edes puhu, tilaa jää tarinalle, jonka jokainen saa keksiä itse.

Tämä hahmo, noita, tosin puhuu. Seisoimme tässä vähän aikaa ja seurasimme, kun pieni, enkelinkiharainen tyttö veti kädestä vielä pienempää kaveriaan ja jäi seisomaan turvallisen matkan päähän noidasta.

- Hei muistaksää kun mä olin viimeks täällä niin mulla oli eri kaveri, tyttö sanoi.
- Muistan, noita valehteli.
- Mää soitin noitarumpua viimeks.
- Haluatko nytkin soittaa, noita kysyi ja nousi.

Tämä oli hirmuisen jännittävää. Tohkeisuus melkein pisaroi enkelinkiharaisen huivin alta.

- Ei sinne mökkiin saa tulla, hän sanoi.

Noita haki rummun mökistä ja pyysi tytön istumaan portaille. Rohkea tyttö istui noidan viereen, otti rummun ja palikan ja alkoi soittaa.

- Lyö tuohon Muumipapan kuvan päälle. Papalta putoaa silloin hattu päästä Muumitalolla, noita neuvoi.

Palikka heilui ja rumpu kumisi. Me jatkoimme matkaa.

Vaikka Muumimaa onkin perhekohde en ymmärrä, miksi ihmiset tuovat sinne vauvoja. Mikäs sinä, jos vauva nukkuu koko reissun, mutta jos hän jo istuu rattaissa ja tuijottaa säikähtyneenä ympärillään pyöriviä suuria, karvaisia hahmoja luulen, että lapsi saa enemmän vahinkoa sielulleen kuin mitään, mitä vanhemmat kuvittelivat antavansa. Muumimaa sopii kaikille muille paitsi ihan pienille lapsille.

Esimerkiksi vähän isommille lapsille.

Tai äideille.

Muumimaareissu on varmasti monelle lapsiperheelle kesän kohokohta. Toivon aina, että vanhemmilla olisi kärsivällisyyttä antaa lasten ottaa retkestä kaikki irti. Miksi maksaa kallista lippua, jos on jo tullessa kiire pois? Sitten syntyy kauheita tragedioita, kun Valtteri menisi vielä kerran liukumäestä ja tuskastunut äiti uhkaa, että jos et nyt tule, jäät tänne yksin.

Miksi Valtteri ei voisi mennä? Antaisitte kaikkien valtterien mennä niin monta kertaa, että saavat tarpeekseen. Lapsen takiahan siellä retkellä ollaan, vai kuinka?

Oma retkemme noudattaa aina samaa kaavaa. Kun saamme tarpeeksemme Muumilaaksosta, ajamme Muumijunalla Naantalin Vanhan Kaupungin rantaan. Käymme syömässä, tänään Trapissa. Ostamme litran herneenpalkoja rannan kauppiaalta. Usein Laura on syöttänyt herneet sorsille, mutta tänään sorsat olivat poissa. Kävelemme Mannerheiminkatua ja käymme kaikissa kaupoissa ja toteamme, että kaikki on hirmuisen hienoa ja kamalan kallista.

Olisin halunnut laittaa monta kuvaa kauniista Naantalista, mutta kameran akku tyhjeni. Naantali on valtavan kaunis ja idyllinen ja aina kun käyn siellä ajattelen, että täällä olisi ihanaa asua. Olen sitä joskus ehdottanutkin, mutta Raine ei ole lämmennyt ajatukselle.

Kun kesäretkemme oli tehty ja auto haettu kalliista Muumiparkista (kahdeksan euroa!) vein Lauran Turkuun ja palasin itse tänne Laitilaan. Jatkoin kesken jäänyttä työtäni keittiön tuolien parissa, naulasin koristenauloja ja totesin ostaneeni niitä liian vähän. Tuolit eivät vieläkään tulleet ihan valmiiksi.

Sen verran valmiita ne kuitenkin ovat, että laitan niistä huomenna kuvan tänne. Huomiseen, siis.