Varoitus: tämä teksti sisältää kirosanoja.
Olipa vaiherikas matka yliopistolta kotiin! Pääsin keskustaan ihan normaalisti, mutta sitten erään pubin edessä tapahtui seuraavaa:
kadulle horjahteli suunnilleen ikäiseni nainen, joka tarrautui lähimpään ohikulkijaan eli minuun.
- Tyttö! Kuule tyttö hei, hän aloitti.(Hän oli todella humalassa.)
Naisella oli hätä. Hän kaivoi taskustaan kännykän ja selitti, että puhelimen takakansi oli pudonnut "tuonne sisälle" eivätkä "ne tuolla sisällä" suostu antamaan sitä hänelle. Puhelimella ei voi soittaa, hän on saanut puhelimen lahjaksi, se on melkein uusi, hän on epätoivoinen ja haluaa poliisin paikalle.
Minä arvelin varovasti, ettei poliisia ehkä kiinnosta tulla etsimään kadonnutta kännykänosaa. Ehdotin myös, että voisin mennä tiedustelemaan pubin henkilökunnalta, josko he kuitenkin suostuisivat luovuttamaan osan tai olisivat edes nähneet sitä.
Ei. Se ei käynyt. Nainen halusi poliisin paikalle. Niinpä annoin puhelimeni ja näppäilin numerotkin valmiiksi. Lopulta puhuimme molemmat kun naisen selostuksesta ei tullut juuri mitään. Päivystäjä oli hyvin asiallinen ja lupasi antaa huolemme poliisin tietoon. Tosin hänkin arveli, ettei kadonnut kännykänosa ehkä olisi poliisien tehtäväjonossa ensimmäisenä.
Sitten kadunvarteen pysähtyi taksi ja pubista tuli ihmisiä. Nainen ilahtui ja sanoi menevänsä seurueen mukaan, olivat kuulema hänen pöytäseuraansa. Seurue ei kuitenkaan halunnut naista samaan taksiin. Epätoivo otti taas naisesta vallan entistä ankarampana. Hän alkoi itkeä: miten hän nyt pääsisi kotiin? Minä kysyin, missä hän asuu. Hän kertoi osoitteensa ja koska se oli matkani varrella, tarjouduin saattamaan naisen kotiin.
Siinä minä sitten jatkoin matkaani umpihumalainen nainen käsipuolessani. Nainen alkoi olla vihainen. Paitsi vihainen, hän alkoi olla myös kiusallisen kovaääninen.
- Vitun poliisi, hän kailotti. Vittu ne hoitaa vaan rikkaiden asioita, ei ne köyhistä välitä!
- Tuskin ne poliisit nyt rikkaiden asioilla iltojaan ajelee, minä yritin.
- Vittu et tiedä! Vittuun kaikki rikkaat!Vittuun kaikki poliisit! Vitun mutakuonot vittuun Suomesta, nainen mylvi.
Pääsimme kuin pääsimmekin naisen kotitalolle asti. Harmi vain, että talon alakerrassa on ravintola ja ravintolan ovi oli kutsuvasti auki. Nainen halusi sinne.
- Älä nyt sinne mene, mene vain kotiin, huomenna on parempi päivä, minä yritin.
- Vittu mua vituttaa nyt niin paljon, pakko saada yksi, nainen jankkasi.
Sinne hän sitten hävisi, ravintolan ovesta sisään. Tuskinpa hänelle siellä mitään myytiin.
Ihmisparka. Säälin häntä todella ja ymmärrän olla kohtalolleni kiitollinen siitä, etten itse ole yhtä surkeassa jamassa. Se, mitä me olemme, mitä meistä on tullut, on monien pienten valintojen summa. Pienet, ohimennen tehdyt väärät valinnat olisivat voineet johtaa minutkin itkemään kadunvarsille, anelemaan apua tuntemattomilta ilman, että seuraavana päivänä edes muistaisin asiaa. Siksi ei myöskään kannata olla ylimielinen ja kuvitella, että olisi jotenkin luonnostaan parempi ihminen.
Siitä kielenhuollon tentistä tuli muuten kolmonen.
Ihana kirjoitus, ihmisläheinen ja lämmin. Olen ihan samaa mieltä kanssasi, on monen asian summa että olemme siinä missä olemme nyt. Toisethan ylistävät omaa hyvyyttään elämässään onnistumisessa ja ovat sitä mieltä että jokainen on oman onnensa seppä. Helppo sanoa jos on syntynyt esim. suhteellisen normaaliin perheen (kaikissa perheissä on omat omituisuutensa), ei ole esim. tullut fyysisesti tai psyykkisesti pahoinpidellyksi jne. Ja se vain tosiasia että toinen on heikompi toista ja on osalla geneettinen taipumus riippuvaisuuteen.
VastaaPoistaJa voiko todella sanoa että jokainen on vastuussa elämänsä onnesta pakolaisleiriin syntyneelle ja siellä kuoleelle?...kuten huomaat tämä aihe on todella sydäntäni lähellä, taidankin kirjoittaa siitä itsekin:)
Kaikkea hyvää sinulle, olet suloinen ihminen. Tarina oli myös huvittava...mm- kun soititte poliisille kadonneesta kännykäntaustasta:)
Tiettyyn rajaan asti voi ohjata omaa elämäänsä, mutta ei se aina onnistu. Jokainen tekee valintoja niillä eväillä, mitä on saanut. Minun äitini sanoi aina että: "Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia".
PoistaPohdintasi liippasi jotenkin läheltä, koska työssäni erityisopettajan mietin paljon samantyyppisiä kysymyksiä. Puheet siitä kuuluisasta mahdollisuuksien tasa-arvosta, joka joidenkin mielestä Suomessa vallitsee, voi kyllä unohtaa. Esimerkiksi peruskoulu on toki aivan loistava keksintö, mutta paraskaan päivähoito- tai koulujärjestelmä ei tasota niitä epäreiluja eroavaisuuksia, jotka juontuvat lapsuudenkotien resursseista. Ne erot heijastuvat meidän elämäämme koko eliniän. Ei, nyt täytyy lopettaa. Minä voisin jatkaa tästä aiheesta aivan loputtomasti.
VastaaPoistaAihe on niin tärkeä, että siitä saisikin jatkaa loputtomasti!
PoistaOpettajana olet todella merkittävässä asemassa; voit jollekin lapselle olla se ihminen, jonka hän muistaa elämänsä loppuun asti ainoana, joka suhtautui häneen hyvin. On niin totta etten osaa edes sanoa, että kun lapsella on edes yksi ihminen, joka näkee hänet ja välittää, se voi riittää.
On ihmeellistä ja ihastuttavaa nähdä, miten lämmöllä suhtaudut myös tähän ihmiseen. Pienten valintojen seuraukset näkyvät valitettavasti usein liian myöhään, meillä kaikilla. Alkoholin käyttö on niin salakavala sairaus, huomaamatta se saa yliotteen, ja sitten onkin liian myöhäistä. Osasyynä on minun nähdäkseni aivan liian myönteinen suhtautuminen alkoholin käyttöön, niinkuin sen muka kuuluisi olla jokapäiväistä elämää. Sen lisäksi, että siinä läträtessä menee oma elämä aivan kiville, siitä joutuvat hyvin monet aivan viattomat kärsimään. (Meidän perhe laittaa nyt kädet korville "taasko se alkaa?". Taas se alkaa.)
VastaaPoistaAlkoholi on nykysuomessa suurin ongelmien aiheuttaja. Piste.
Niin ja paljon onnea kielenhuollon tentistä. Sehän on jee-kolmonen eikä muuten-kolmonen!
Kiitos kauniista sanoistasi. En kuitenkaan ole mikään pyhimys, enkä jaksa aina ymmärtää ja olla kiltti.
PoistaViina on valtava ongelma, olen täysin samaa mieltä. Olin viikonlopun Tallinnassa ja taas tuli nähtyä, että viina maistuu suomalaisille. Maistuu se tosin muillekin kansallisuuksille, virolaisillekin.