Kakola-musikaalia katsomassa

Kävimme eilen katsomassa Kakola-musikaalin. Ensimmäiseksi turkulaiseksi rock-musikaaliksi mainostettu teos on Linnateatterin ja Turun Kaupunginteatterin yhteistyötä ja sitä esitetään Kaupunginteatterin päänäyttämöllä. Ensi-ilta on vasta 17.2. mutta saimme liput ennakkonäytökseen.

Turun kuuluisaan, nyt jo käytöstä poistettuun Kakola-vankilaan ja sen liepeille sijoittuvan musikaalin pääosissa ovat Veeti Kallio ja Reeta Vestman. Käsikirjoituksen on tehnyt Satu Rasila, ohjaus on Mikko Koukin.

 

  Oli todella mukava käydä teatterissa. Totesimmekin Rainen kanssa melkein yhteen ääneen, että pitäisi käydä useammin, on se vaan niin kivaa. Mehän olemme aikanaan tavanneetkin yhteisen teatteriharrastuksen parissa, mutta nykyään olemme tosi laiskoja teatterin kuluttajia, vaikka asumme kävelymatkan päässä kaikesta.

Musikaali oli viihdyttävä. En katsonut kelloa kertaakaan, mikä tarkoittaa sitä, että aika ei tullut pitkäksi missään vaiheessa. Esityksessä on hyviä näyttelijöitä ja laulajia ja vauhdikkaita tanssiesityksiä sopivan rivakassa tahdissa. Itse tarina on naivi ja musiikki - no, kai se oli rockia, en minä tiedä. Turkulaisuus tulee esiin musikaalin nimessä ja muutamissa paikannimissä, ei muuten. Ehkä se on hyvä niin.

En tiedä, onko esitykseen mitään ikärajaa, mutta itse en veisi lapsia sitä katsomaan. Näyttämöllä on  väkivaltaa ja kielenkäyttöä, joka ei sovi lasten korville.

Tarinassa nuori nainen ei tiedä, kuka hänen isänsä on ja päättää ottaa siitä selvän. Aihe sinänsä on tärkeä ja koskettava (tarvitsin nenäliinaa monta kertaa). Tärkeä se on siksi, että toivoisin jokaisen lapsen hankkimista yksin pohtivan naisen näkevän tämän tai jonkun muun vastaavan tarinan juuriaan etsivästä nuoresta ihmisestä.

Minusta lapsen hankkiminen siten, että lapselle ei kerrota isää tai että isästä ei ole äidilläkään juuri mitään tietoa, on kurja temppu lapselle. Jos en tietäisi, kuka minun isäni on, käyttäisin kaikki keinot selvittääkseni sen. En voisi elää rauhassa tietämättä. En varmasti ole ainoa.

Eilisen esityksen takia jätin yhden kielenhuollon luennon väliin. Tänään taas on lauseopin uusintatentti. Toivottavasti teatterin tuoma virkistys vaikuttaa aivotoimintaan ja pistää lauseet ja lausekkeet, subjektit ja objektit paikoilleen. Tällä kertaa olen valmistautunut uusintaan huonosti. Kokeillaan nyt tätäkin; viimeksi yritin mielestäni tosi kovasti enkä sittenkään onnistunut.