Juhlapäivän kunniaksi päätin tehdä jotain, jota en yleensä tee eli ottaa kuvan itsestäni.
Haluan joka tapauksessa tämän kuvankin myötä kiittää niitä, jotka ovat käyneet vuoden mittaan täällä Ruusupensaan takana. Teitä on aika monta. Toivottavasti olette saaneet edes osan siitä ilosta, mitä minä itse olen saanut tätä tehdessäni.
Vuoden aikana on tapahtunut yhtä ja toista. Olen nähnyt tosi paljon maailmaa ja erilaisia ihmisiä eri kulttuureista. Kotimme on tyhjentynyt, kun kuopuskin muutti pois. Pyrin yliopistoon lukemaan kotimaista kirjallisuutta enkä päässyt. Aloitin suomen kielen opinnot avoimessa yliopistossa. Rakensin kiviaidan, maalasin tuoleja, tein uuden perennapenkin, kudoin sukkia, ompelin tilkkupeiton ja keittiöenkelin. Opettelin sijamuodot. Päätimme muuttaa.
Olen minä muutaman lehtijutunkin tehnyt.
Näin jatketaan. Uudistin blogin ulkoasua vähän, suurempi uudistus tapahtunee sitten, kun siirrän työpöytäni sinne uuteen, vielä tuntemattomaan osoitteeseen.
Palautetta on aina hauska saada. Tiedän, että lukijoita on ympäri maailman ja vaikka en tiedä, keitä olette kuvittelen, että siellä on myös ulkomailla asuvia suomalaisia. Jos haluatte tietää kotimaasta jotain erityistä, kertokaa, niin otan selvää. Ja saa muutenkin toivoa.
Takaisin arkeen; äänne- ja muoto-opin uusintatentti on ylihuomenna. Tuskailin äsken verbien nimeämisen vaikeutta, asia ei millään tahdo avautua minulle. Esimerkiksi sana tullaksemme on aktiivin ensimmäisen infinitiivin pidempi muoto monikon ensimmäisessä persoonassa ja sana pidellyiksi passiivin toinen partisiippi ja monikon translatiivi. Mutta miksi? Hetkittäin luulen ymmärtäväni, mutta sitten olen taas ihan sekaisin.
Tietokoneissa on ohjelma, jolla tutkitaan, kaipaako levy eheyttämistä ja jos kaipaa, se eheytetään. Olisipa minun päässäni nyt samanlainen, luulen, että tiedostot ovat siellä pahasti epäjärjestyksessä.
Onnea 1-vuotiaalle!
VastaaPoistaOppikoulussa mulla oli oikea vanhanajan suomen lehtori. Kieliopin kokeet olivat koko keskikoulun ajan sellaisia, että pieni "kertomus" kirjoitettiin opettajan sanelun mukaan A4:lle allekkain. Jokaista sanaa seurasi kolme saraketta. ensimmäinen sarake oli sanaluokkaa varten (substantiivi). Toisessa sarakkeessan oli verbin muoto (akt.inf.yks. 3 pers.). Kolmannessa muistaakseni lauseen jäsen. Mutta täytyihän jossain olla sijamuotokin? Ei, en muista. Ne olivat kuitenkin kauheita kokeita ja itselleni täyttä hepreaa. En vain osannut jäsentää lauseita. Vedin kokeista aina vitosia ja kutosia.
Kirjoittaa sen sijaan osasin. Taisin olla opettajalle aikamoinen kummajainen. Kirjoituksissa nappasin suomesta ällän.
Lopputulema: kun kerran osaat kirjoittaa loistavasti, niin älä stressaa suotta tuosta kieliopista. Ota se vain mukavana ja haastavana harrastuksena:)
Onnittelut 1-vuotiaalle!
VastaaPoistaIhana lukea sujuvaa tekstiä.Harvemmin tulee kommentoitua:(
Meillä Lapissa on nyt oikea talvi,pakkasta ja lunta. Niin se kuuluu olla joulupukin kaupungissa.
terveisin; äidinkielen opettajien painajainen:)
Paljon paljon Onnea 1-vuotiaalle, on ollut tosi mukava lukea tekstejäsi...jatkoa odotetaan:)
VastaaPoistaOnnea 1-vuotiaalle!
VastaaPoistaLöysin blogisi vasta äskettäin mutta saatan piipahtaa toistekin sillä juttujasi on hauska lukea.
Kiitos!
VastaaPoistaOlennaisella on ollut hyvä opettaja, kun jotain on sentään jäänyt mieleen. Itse en muista kouluaikojen kielioppitunneista mitään. Kirjoittaminen ja kielioppi ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, kielioppi muistuttaa matematiikkaa.
Lennu: täällä Joulukaupungissa sataa parhaillaankin vettä... vaikka olen turkulainen, en ole ihan varma, onko Joulukaupungin sijainti sittenkään mietitty loppuun saakka.
Milli: kuin myös! Kävin juuri ihailemassa uutta Odd Molly -villatakkiasi.
Onnea Pirkko ja Ruusupensaan takaa!
VastaaPoistaSiis tämä on kuulunut aamurutiineihini jo vuoden... Herttileeri, en muista, milloin aloitin oman blogini. Tänä syksynä. Täytyypä tarkistaa, että osaan sitten viritellä virtuaalibileet :)
Anna-Silja
Onneksi olkoon Pirkko! Blogisi on niin huippu - luen jokaisen juttusi siksi, että kirjoitat elävästi, hauskasti ja kuitenkin aina asiaa. Kommentointi valitettavan usein jää, vaikka mieli tekeekin sanoa, että olen ihan samaa mieltä. - Huivisi on kaunis (adj.)
VastaaPoistaOnnea blogille ja tsemppiä kirjoittajalle jatkoon! Vierailen täällä säännöllisesti virkistäytymässä.
VastaaPoistaEnsimmäinen Anonyymi: tervetuloa toistekin!
VastaaPoistaAnna-Silja: ihanaa kuulua jonkun aamurutiineihin. Nautitko minut maidon kera vai mustana?
Preferita: Kaunis on minustakin oikea adjektiivi tuohon kohtaan; ostin huivin Kapp Ahlista lauantaina - olin oikeastaan ostamassa joulukortteja, mutta eksyin.
Tuija: Kiva kun käyt!
Ja kiitos kaikille vielä onnitteluista!