Muuttoapuna

Esikoisella oli muuttopäivä tänään ja minäkin pääsin auttamaan. Ihan vain ruoanlaitossa ja jossain muussa pienessä, mutta kuitenkin. Tänä vuonna kaikki kolme tyttöäni ovat muuttaneet. Tämä on hyvää harjoitusta sitä omaa tulevaa muuttoa varten; kun näkee ne tavararöykkiöt muistaa taas vähän aikaa, miten tärkeää olisi päästä eroon turhista tavaroista.

Sain luvan laittaa kuvan tyttären perheen uudesta kodista. Täällä minä vietin tänään päiväni ja keitin hernesoppaa.

Talo on tosi paljon samanoloinen kuin alemmassa kuvassa näkyvä Vanha Maatilamme, mutta paljon paremmassa kunnossa.

Muuttamiseen, kuten mihin tahansa muutokseen, liittyy paljon haikeutta ja myös pelkoa: mitä jos en olekaan tyytyväinen ratkaisuuni, mitä jos epäonnistun?
Menneeseen on kuitenkin turha jäädä roikkumaan. Parasta vain pistää ovi kiinni ja keskittyä siihen, mitä on nyt ja tästä eteenpäin. Yrittää tehdä siitä parasta mahdollista.

Sanotaan, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tai että pitää tehdä tilit selviksi menneisyytensa kanssa, ennen kuin voi olla onnellinen tässä elämässä. En ihan allekirjoita tuota. Kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa, vaikka kuinka olisi hyvää tahtoa.

Ajattelen niin, että kaikesta taakse jääneestä - asunnoista, työpaikoista, ihmissuhteista, virheistä - pitää ottaa opikseen se mikä on otettavissa. Sitten voi mennä taas vähän viisaampana kohti seuraavia kokemuksia.

Muuttopäivä tekee näemmä filosofiseksi. Ties mikä ajattelija minusta kuoriutuukaan, kun pääsen itse muuttamaan.