Myrskyjä maalla ja kirjoissa

Olipa myrsky! Harvoin täällä eteläisessä Suomessa koetaan tällaista rytinää.

Heräsin viime yönä monta kertaa; uusi peltikattomme pitää kovalla tuulella pahaa ääntä. Nukun matalan katonharjan alla ja ääni kuuluu todella hyvin ja huolestuttavan läheltä. Tämän myrskyn kattomme kesti, toisin kuin monet muut katot, puut, oksat, liikennemerkkitolpat, ulkomainokset ja aidat, jotka ovat kaatuneet tai lentäneet tiehensä.


Kun tuuli iltapäivällä tyyntyi, lähdin Nonnan kanssa ulos. Kävelin satamaan katsomaan, onko vesi noussut korkealle. Ei sitä ainakaan satamalaiturilla asti ollut.

Lisää kuvateksti

Silja Europa tekee juuri näillä hetkillä lähtöä Tukholmaan. Aina kun näen ruotsinlaivoja, mieleni alkaa tehdä Tukholmaan. Sinne on kuitenkin parasta matkustaa kesällä. Laivat ovat perillä aikaisin aamulla ja mitä muka voi tehdä talvisessa Tukholmassa seitsemältä aamulla? Ei mitään muuta kuin mennä Central Stationille istumaan kolmeksi tunniksi odottamaan, että kaupat aukeavat (sillä ostoksillehan Tukholmaan mennään, vai mitä?).

Äsken sain loppuun lahjakirjani, Karin Ehrnroothin Vinoon varttuneen tytön. Kirjassa oli paljon tuttua, sillä olemme kirjoittajan kanssa suunnilleen saman ikäisiä ja kulkeneet nuorina samoja katuja tässä läntisessä pikkukaupungissa. Muuten elämänpiirimme ovat olleet tosi kaukana toisistaan. Ehrnroothilla oli kaikkea sellaista, mistä minä saatoin vain haaveilla, mutta ei sekään näköjään estänyt häntä tulemasta onnettomaksi ja kokemasta itseään väärin kohdelluksi. Välillä kirjan loputon minäminäminä-pohdiskelu ja syvissä vesissä kahlaaminen ärsyttää.
Loppu on kuitenkin lohdullinen. Kun kirjoittaja ensin tuntee " kuin olisin vuosien ajan istunut elämän suuressa harmaassa odotushuoneessa ja odottamassa myöhästynyttä junaa, joka ei koskaan tulisi," hän nyt tunnustaa, että "Arki, joka vuosien ajan merkitsi ikävystymistä, murheellisuutta ja epäonnistumisia, on yhtäkkiä melkein huomaamatta arvokkainta, mitä minulla on. Se on kauneinta, mihin pystyn."

En kerro kirjasta enempää sillä arvaan, että se on aika monen lukulistalla.
Tai sanon vielä yhden asian: Karin Ehrnrooth on taas yksi esimerkki naisista, jotka täysin tarpeettomasti ovat kantaneet huolta ulkonäöstään. Kuinka paljon murhetta ja suoranaista kärsimystä tämä huoli on hänelle tuottanut ja kuitenkin kuka tahansa voi nähdä, että hän on ollut ja on hyvin kaunis nainen.