Säkylässä Suomen hienoin koulukirjasto

Kurvasin tänään Laitilaan tehdyn työreissun päätteeksi Säkylän kautta ja kävin tervehtimässä ystävääni Äidinkielenopettajaa. Tällä kertaa pääsin myös käymään hänen työpaikallaan, Säkylän seudun lukiossa ja yhteiskoulussa. Koulu on vasta remontoitu homeongelmien jälkeen ja sinne on rakennettu kokonaan uusi koulukirjasto, Mediateekki.
Mahtaako olla Suomen hienoin?

Säkylään saatiin viime vuonna oikein jättipotti kirjastorahaa, kun koulu voitti Kopioston järjestämässä kilpailussa pääpalkinnon, 20 000 euroa. Uutisen kuultuaan ystäväni Äidinkielenopettaja - jonka sydämenasia tämä kirjasto on - oli onnesta sekaisin monta päivää. Eipä ihme, kun koulukirjaston  määräraha oli siihen asti ollut 900 euroa per vuosi.


Kilpailuun oli osallistunut 750 koulua.

Rahoista on nyt käytetty puolet ja niillä on hankittu kirjoja, lehtiä, lautapelejä, istuintyynyjä ja matto. Oppilaat ovat saaneet esittää toivomuksia hankinnoista.

Säkylän koulussa luetaan paljon. Yläkoulun oppilaat lukevat kymmenen kirjaa vuodessa, eli kolmekymmentä kirjaa yläkoulun aikana. Kirjoista tehdään pieni selvitys, joten ne on tosiaan myös luettava. Tämä on Säkylän yläkoulun oma käytäntö, kaikissa yläkouluissa ei lueta läheskään näin paljon.
Olisikohan käytännöllä jotain tekemistä sen kanssa, että pienen satakuntalaisen kunnan lukio on ihan valtakunnan kärkipäässä ylioppilaskirjoitusten tulosluetteloissa?

Voi, jos omana kouluaikanani meillä olisi ollut tällainen  kirjasto! Olisin mennyt kouluun pelkästään sen takia. Muistelen hämärästi jotain hämärää komeroa jonka uumenissa oli pari hyllyä unohdettuja kirjoja. "Kirjasto" ei muistaakseni ollut koskaan auki.

Säkyläläisillä oli onnea, kun samaan saumaan sattuivat uuden koulukirjaston rakentaminen ja rahat sen hyllyjen täyttämiseen. Mikään kirjasto ei kuitenkaan toimi ilman ihmisiä, jotka hoitavat sitä sydämellään, rakkaudesta kirjoihin ja lukemiseen. Jos koulukirjasto on vain sysätty jonkun vastahakoisen vaivoiksi, ei lukemisen kipinöitä sinkoile oppilaillekaan. Säkylän koulukirjasto on hyvissä käsissä, sen tiedän.

Katsokaapa muuten tarkkaan tuota alakuvan yläosaa. Kun näin tuon taideteoksen ajattelin ensin, että se on arkkitehdin suunnittelema. Ei ole, sen ovat oppilaat ja opettajat tehneet yhdessä. Se on liimattu eri värisistä kuvioista, jotka on leikattu kokolattiamattoa muistuttavasta materiaalista. En tullut tarkemmin ottaneeksi selvää, onko tosiaan kyseessä matto vai joku muu. Hieno on kumminkin.

749 koulua jäi vielä haaveilemaan paremmasta koulukirjastosta. Haaveilusta voi tulla pitkä, sillä kuntien talous tiukkenee tiukkenemistaan.

Kirjastoasioissa voisi ehkä kääntyä vanhempainyhdistysten puoleen. Mitä, jos luokkaretki tehtäisikin jonnekin lähelle ja rahaa kerättäisiin kirjojen ostamiseen? Ei tämä välttämättä ihan kuolleena syntynyt ajatus ole. Kai? Itsekin olen ollut mukana rahankeruussa, jolla hankittiin oppikirjoja lapsille. Kaksi nuorinta tyttöä kävivät Puolalan koulua, joka on tunnettu kieliluokistaan. Omat lapseni olivat saksan kieliluokalla, jolla opetus annettiin saksan kielellä. Oppikirjojenkin piti olla saksankielisiä, mutta koululla ei ollut varaa ostaa niitä. Niinpä me vanhemmat keräsimme rahaa ja annoimme sen opettajien käyttöön, jotta lapsukaisille saatiin jotain kättä pidempää. 

Huomasin muuten äsken aloittaessani, että olen tähän mennessä rustannut 300 blogikirjoitusta. Pahus, kun ei tullut sittenkin aloitettua blogin sijaan sitä romaania! Nythän se olisi jo valmis...