Puuhastelin aamupäivän sen kirja- ja kopiokonejutun parissa josta ei voi pahemmin täällä huudella ja laitoin taustalle Spotify-listani soimaan. Se on tietenkin se ilmaisversio, mikäs muukaan tällaisella nuukajussilla ja tällä kertaa lähes kaikki kappaleet olivat tulleet ilmaissoittokertojensa päähän. Olen kuitenkin niin ihastunut Spotifyhin, että päätin liittyä listan maksullisiin käyttäjiin. Minulla on Master Card, joten homman piti onnistua.
Eikö mitä. Yritin kerta toisensa jälkeen antaa tilaukselle korttini turvakoodia, mutta se hylättiin. Kokeilin kaikkia numeroita, jotka olisivat saattaneet täyttää määritelmän "kolme viimeistä numeroa", mutta ei sittenkään.
Niin että tiedoksi Sinulle, hyvä Spotify; yritin ostaa sinua, mutta en pystynyt. Ja tiedän, että tämä tiedonantoni ei hetkauta Sinua vähääkään, sillä niitä, jotka pystyvät ostamaan, on ihan riittävästi.
Päivän valopilkut ovat tässä:
Sain kutsun tulla katsomaan näitä seitsemän viikon ikäisiä Bichon friché -pentuja. Näitä oli neljä kappaletta ja ne lähtevät uusiin koteihinsa noin viikon kuluttua. Uskomattoman somia pieniä sydäntenmurskaajia.
Soisin kaikille yksinäisille ihmisille oman koiran. Eläimen osoittama rakkaus ja kiintymys ja toisaalta sen vaatima huolenpito ovat parempaa terapiaa kuin mikään muu. Ihminen, jolla on koira, ei ole koskaan yksin.
Täällä muuten tuulee tosi lujaa juuri nyt. Kattopellit paukkuvat siihen malliin, että niiden kiinnitystä koetellaan pahemman kerran. Taloyhtiöömme laitettiin uudet peltikatot viime vuonna. Toivottavasti remppamiehet noudattivat kattopeltien kiinnitysohjeita paremmin kuin työmaasääntöjä. Miehiä oli - varsin ymmärrettävistä syistä - kielletty tupakoimasta katoilla. Tällä toistasataa vuotta vanhalla suojellulla puutaloalueella kielto on erittäin tärkeä.
Kävi kuitenkin niin, että kun remontin valmistuttua ryhdyin pesemään kattoikkunaa ja avasi sen, sain ensimmäiseksi päälleni tupakantumpin. Ja naapuri kertoi, että niitä oli pistelty oikein urakalla heidän savupiipustaan ja hän sitten oli kerännyt niitä hellanpesästä.
Tämän päivän työmarkkinoita kuvasi hyvin sekin tapaus, kun minun piti pyytää remonttimiehiltä yhtä asiaa. He eivät kuitenkaan puhuneet suomea, njet njet, eivätkä sanaakaan englantia. Minulta taas ei luonnista venäjä. Kovin ystävällisiä he kyllä muuten olivat.
Semmoista se on, kansainvälistä meininkiä.Toivottavasti miehille maksettiin sentään kunnon palkka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti