keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Äärimmäisiä toimia

Palautuminen henkisistä ponnistuksista vaatii joskus äärimmäisiä toimia. Tänään oli sellainen päivä ja niinpä leivoin muffinseja. (Ai miten niin äärimmäinen toimi. No on vaan.)


Taikinaa olisi voinut laittaa enemmänkin yhteen vuokaan, muuten lopputulos on ihan hyvä. Hain ohjeen netistä, eihän minulla mitään ohjeita päässäni ole. Tämä oli joku Myllyn Paras -ohje.

Kuka enää tarvitsee keittokirjoja, kun netistä löytyvät kaiken maailman reseptit? Se on oikea Äidin Paras Keittokirjasto, sillä jos tyttäret joskus erehtyvät soittamaan minulle ja kysymään jotain ruokaohjetta niin neuvon heitä aina googlettamaan. Niin äitikin tekee.

Voihan tietysti käydä niin ja varmaan joskus käykin, että netti lakkaa toimimasta. Jonain pahaa-aavistamattoman tavanomaisena aamuna ei pääse facebookiin, ei hevostallinettiin eikä edes lukemaan Iltalehden otsikoita. Ei mitään.
Entä sitten? Ennenkin elettiin, ilman nettiä ja jopa ilman puhelinta ja tultiin silti toimeen. Ensin voisi tuntua vähän hankalalta, mutta siihen tottuisi nopeasti.

Tekninen kehitys on ollut valtavaa minun elinaikanani. Musiikkisoittimet esimerkiksi. Nuorilla on nykyään musiikinkuunteluvälineitä, joita tuskin erottaa ilman lukulaseja ja joiden nimiäkään minä en tiedä.
Tuskin ne silti tekevät vastakkaisessa sukupuolessa sen suurempaa vaikutusta kuin musiikkilaitteet minun nuoruudessani.

Ihan nuorena tyttönä olin kovin ihastunut yhteen poikaan, jolla kaikkien muiden ihmeellisten ominaisuuksiensa lisäksi oli myös kasettisoitin. Hän kanniskeli sitä joka paikassa mukanaan ja soitti ihmeellistä, vieraskielistä nuorisomusiikkia. Soitin painoi noin kahdeksan kiloa.

Naurakaa vaan, niin tullaan joskus nauramaan niillekin, jotka nyt kulkevat johdot ja mikrofonit korvissaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti