Aijai. Uuuh.
Se olen ollut minä tänään. On ihan piesty olo eilisen ratsastuksen jälkeen, jopa kaulalihaksiin sattuu. Olen siis ainakin yrittänyt tosissani, vaikka tulokset eivät kummoisia olleetkaan.
Fyysisen kivun lisäksi henkistä painetta on tullut ylihuomenna odottavasta tentistä. Päiväni on lyhyitä katkoksia lukuun ottamatta kulunut tässä.
Tässä hommassa olisi melkoisen vahvoilla, jos osaisi kieliopin kunnolla. Siis sen osan kielioppia, joka on jokaisen ulottuvilla peruskoulussa ilmaiseksi. Turha kai sanoakaan, etten osaa.
Eikä taida osata moni muukaan. Vai miten sujuuu nominien taivutus? Nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi, partitiivi, essiivi, translatiivi... ja niin edelleen ja mitkä olivatkaan näiden "tiivien" päätteet? Tai mikä ero on infinitiivillä ja indikatiivilla? Astevaihtelun sääntö ja poikkeukset? No siitä en tiedä, kuuluuko se enää peruskoulun kielioppiasioihin, mutta minun pitää nyt sekin tietää.
Olen lukenut ja kirjoittanut, piirtänyt ja värittänyt ja lukenut ääneen. Keittiön kaappien ovissa on taas muistilappuja. Nominien taivutuksen muistisäännöksi kirjoitin pienen runon:
poika kullan rakas / autoa sokkona / junaksi pajassa / laatikosta laatikkoon / isolla isältä otetulle / sanoitta / hienoine viivoineen / hyvin.
Modernia runoutta parhaasta päästä, sanoisin. Harmi vain, etten tahdo millään muistaa tätäkään ulkoa, vaikka sentään olen sen itse kirjoittanut.
Minua kalvaa pelko siitä, etten yritä tarpeeksi ja epävarmuus sen suhteen, teenkö oikeita asioita. Mitä, jos kaikki keittiön pöydän vieressä vietetyt tunnit ovat menneet hukkaan? Jos en osaakaan tentissä yhtään mitään?
Rinnan näiden epämiellyttävien ajatusten kanssa mielessäni nousee halu ottaa selvää ja olla perillä. Aavistus siitä, miten hienoa olisi hallita oma työkalu, suomen kieli, kunnolla, rakenteita myöten.
Se olisi samaa kuin ymmärtää, miten tietokone toimii tai että osaisi itse tehdä ohjelmia sen lisäksi, että käyttää niitä.
Järjellä ajatellen minun pitäisi selvitä tentistä. Olen yhtä kertaa lukuun ottamatta ollut kaikilla luennoilla, tehnyt kotitehtävät melko tunnollisesti ja valmistautunut ylihuomiseen tavoilla, joista jo kerroin. Jos minä en näillä pärjää, ja muut kurssilaiset läpäisevät tentin, ei jää kuin yksi johtopäätös vedettäväksi: olen tyhmä.
Eihän tuommoista voi myöntää?
Hei,
VastaaPoistaminä uskon, että aivan varmasti osaat tentissä kysyttävät asiat! Onko teillä käytössä tenttiarkistoa ts. vanhoja tenttien kysymyksiä, joista saisi vähän vinkkejä, mitä aikaisemmin on kysytty. Itselleni on niistä ollut hyötyä, ainakin joskus.
Tosin opiskelualasi vaikuttaa täysin erilaiselta kuin omani (julkisoikeus), jossa kirjatenttiin täytyy lukea 3-4 paksua kirjaa ja yleensä tentissä on 1 esseekysymys/kirja. Joten laajojen kokonaisuuksien hallinta on tärkeämpää kuin yksityiskohdat. Sinulla tuntuu olevan päinvastoin...
Kannustuksena vielä: voihan tentin aina uusia, jos ensimmäisellä kerralla menee pieleen.
t. aikuisopiskelija Tampereelta
Anonyymi: olen kaivanut vanhoja tenttikysymyksiä netin uumenista ja uskon, että niistä on apua.
VastaaPoistaSuomen kielen opiskelu on tosiaan pikkuasioiden muistamista, liitteiden ja päätteiden ja tunnusten ja johtimien. Se ei oikein ole vahvinta alaani, mutta haluan silti päästä kerralla tentistä - olisi ihan kamalaa valmistautua kahteen tenttiin yhtä aikaa!