Kirjassa on muiden muassa tämä kuva:
Tämä on Montevideosta Uruguaysta.Tykkään kovasti tämän tunnelmasta ja tyhjästä tilasta, joka pistää mielikuvituksen liikkeelle. Missä kaikki ovat? Mitä noiden ovien takana tapahtuu? Kenen koira tuo on? Miksi se seisoo tuossa? Miksei täällä ole autoja, mopoja, polkupyöriä?
Kun elokuvan alussa on tällainen kuva katsoja tietää, että ihan kohta tapahtuu jotain. Jostain ajaa auto lujaa vauhtia. Tai ovi aukeaa ja sieltä kaatuu kuollut mies. Tai alkaa kuulua moottoripyörän ääntä ja kohta joku ajaa tuon ruskean oven eteen ja menee sisälle.
Varmasti tässäkin kuvassa tapahtui, mutta mitä, sitä minä en tiedä, sillä kuvan otettuani jatkoin matkaani.
Tulin äsken yliopistolta, jossa meillä oli äänne- ja muoto-opin kurssimme viimeinen luento. Sen päätteeksi saimme pitkän listan asioista, jotka on joko osattava tai osattava ehdottomasti ensi tiistaihin mennessä. Lähdimme koteihimme huokaillen ja päitämme pudistellen.
Joku voi ajatella, että avoimessa yliopistossa pääsee jotenkin helpommalla kuin päiväyliopistossa. Se ei ole totta, sillä vaikka meidän kurssimme ovat sisällöiltään samoja molemmissa paikoissa, on avoimen yliopiston puolella paljon vähemmän aikaa käytettävissä yhteen kurssiin. Ihan sama juttu kuin iltalukiossa: kurssivaatimukset ja viimeistään ylioppilaskirjoitukset ovat kaikille samat, mutta iltaopiskelijat joutuvat selviämään omistaan paljon vähemmillä tunneilla. Sen takia ei kannata esimerkiksi vaihtaa päivälukiota iltalukioon ellei mitään muuta painavaa syytä ole.
Molemmissa paikoissa päässee kursseista läpi melko vähälläkin työllä, mutta jos haluaa oppia jotain niin se vaatii aika paljon. Ja jos nyt haluan, että näistä suomen kielen opinnoista on minulle mahdollisessa jatkossa hyötyä, on tentistä saatava vähintään kolmonen. Sitä varten täytyisi 80 prosenttia vastauksista olla oikein.
Ja tässä minä silti taas istun. Hus pois koneelta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti