Haisee epäkohdilta

Kerroin jokin aika sitten, että tilasin nettikirjakauppa Booky.fi:stä suomen kielen äänne- ja muoto-opin kirjan. Enkä ainoastaan tilannut vaan maksoinkin. Kirjaa ei ole kuulunut ja tilaukseni "tila" nettiseurannassa on kaiken aikaa ollut se, että "odotamme kirjaa varastoomme".Arvioitu toimitusaika oli 3-8 arkipäivää.

Kirjaa ei ole kuulunut - eikä kuulu koskapa kustantajalla sitä ei ole - ja niinpä lähetin Bookylle viestin ja kysyin jatkosta. Tänään tuli ystävällinen viesti, jonka mukaan kirjani on "valitettavasti jäänyt tavarantoimittajan jälkitoimitukseen". Saan kirjani erittäin todennäköisesti ensi viikolla.

No. Minäpä nyt erittäin todennäköisesti veikkaan, että kirjaani ei tule ensi viikolla eikä seuraavallakaan. Tuskinpa kustantaja on heltynyt ottamaan minua varten yhden kappaleen erityispainosta.

Omassa viestissäni kysyin, saanko rahani takaisin, mutta siihen kysymykseen ei vastattu. 

Nyt tarvitsisin jo toisen kirjan. Meillä on kurssiohjelmassa yksi pelkkä kirjatentti (tarkoittaa sitä, että luentoja ei ole, luemme vain kirjan ja tentimme sen) ja päätin tänään, että on aika hankkia tuo kirja, joka on Heikki Kangasniemen Sana, merkitys, maailma.
Katsoin ensin kirjastosta. Ehkä katsoin vähän hätäisesti, kun vaikutelmaksi jäi, että Turun kaupunginkirjastossa olisi vain yksi kappale kyseistä kirjaa ja sekin tietysti lainassa.
Sitten selasin nettiantikvariaatit. Ei tulosta. Booky varmaan myisi minulle tuon kirjan, mutta kokemuksesta viisastuneena en osta.
Matkalla yliopistolle kävin kirjakaupassa kysymässä kirjaa ja sain tietää, että sitä ei ole ja että siitäkin on painos loppu.

Olen kuullut puhuttavan opiskelijoiden tuskasta, kun he metsästävät tenttikirjoja, mutta nyt vasta ymmärrän, mitä sillä tarkoitetaan. Tuntuu kummalliselta, että oppimateriaaliksi määrätään hankkimaan kirjoja, joita ei saa mistään. Tässä on nyt joku, jota en ymmärrä. Haisee epäkohdalta.

Aloitimme tänään uuden kurssin, lauseopin. Minua on etukäteen peloteltu, että tämä kurssi on paljon vaikeampi kuin äänne- ja muoto-oppi. Siitä en vielä tiedä, mutta tänään ajattelin ensimmäistä kertaa, että yliopisto voisi vähän tarkastella tapaansa opettaa ja tulla ikään kuin tälle vuosituhannelle. Vai onko oikeasti perusteltua istuttaa opiskelijoita kaksi ja puoli tuntia kirjoittamassa kovalla kiireellä käsin tekstiä, jonka opettaja näyttää koneeltaan? Samalla luennoitsija luennoi, mutta mitä iloa siitä on, kun puhetta ei pysty kuuntelemaan saati ymmärtämään samaan aikaan kiivaan kirjoittamisen kanssa. Eikä kirjoitettuakaan pysty sisäistämään, kun tärkeintä on ehtiä kirjoittamaan, ennen kuin seuraava teksti tulee. Lopputulos on se, että opiskelija ei ole oppinut mitään sen paremmin kirjoitetusta kuin puhutustakaan.

Minun ehdotukseni on se, että opettaja pistää luentomuistiinpanot sähköpostilla oppilailleen ja käyttää tunnit elävään, vuorovaikutteiseen ja runsaisiin harjoituksiin ja esimerkkeihin perustuvaan opetukseen.

Mutta jos jonkun kirjahyllyssä on tuo Kangasniemen kirja, niin laittakaa viestiä tulemaan. Minä ihan totta tarvitsen sen.