Näin on. Neljännesvuosisata ruusupensaan takana on ollut ihan hyvää aikaa, mutta nyt meillä on uusia suunnitelmia.
Olemme monta kertaa miettineet tulevaisuutta ja hahmotelleet erilaisia asumisen malleja. Myymme molemmat kaupunkiasunnot, remontoimme Vanhan Maatilan täysin ja muutamme sinne. Myymme vain toisen kaupunkiasunnon ja pidämme Vanhan Maatilan ja tämän toisen. Myymme Vanha Maatilan ja - no kaikkea tämmöistä.
Nyt olemme päättäneet, että myymme kaikki kolme ja ostamme talon jostain päin Varsinais-Suomea.
Ihan heti ei tapahdu mitään. Ensimmäisenä menee myyntiin tämä päätyasunto, jossa nyt on muun muassa minun työhuoneeni. Tarkoituksena olisi ensi kesänä remontoida tämä myyntikuntoon ja sitten kun tämä on myyty, alkaa etsiä sitä uutta. Ja kun se on löytynyt, myydään loput.
Haaveissamme on vanha, mutta ehjä ja terve talo isolla tontilla ja mielellään jonkunlaisen kumpareen päällä tai loivassa rinteessä. Vähintään neljä huonetta ja keittiö. Hyväkuntoinen, isohko ulkorakennus. Avarat näkymät. Paljon valoa. Maaseudulla, ei naapureita ihan vieressä.
Nämä ovat tärkeimpiä valintaperusteita. Kaiken muun voi tehdä, mutta pahasti rikkinäistä kivijalkaa tai talon sijaintia on vaikea korjata. Mikä on tullut todistettua.
Sisäremonttia emme pelkää, päinvastoin oikeastaan. Toivon, että esimerkiksi tuleva keittiöni on sen verran vanha, että sen voi surutta laittaa sellaiseksi kuin haluaa. Ja kyllähän minä haluan, haaveksin jo täyttä päätä ihanasta maalaiskeittiöstäni, josta ei pidä tunnelmaa puuttuman.
Ajatus muutosta on innostava, mutta toisaalta se pelottaa. Onhan se meille valtavan iso muutos. Olemme olleet yli 30 vuotta yhdessä ja asuneet sinä aikana kahdessa asunnossa ellei kesäasuntoa lasketa. Siksi onkin tärkeää tehdä tietoinen päätös muuttamisesta, päättää pysyä päätöksessään silloinkin, kun jääminen tuttuun ja turvalliseen houkuttaa.
Olemme molemmat jo nähneet painajaisia aiheesta. Minä ostin eräänä yönä 70-luvun tasakattotalon vilkkaasti liikennöidyn valtatien varresta Hong Kong -tavaratalon naapurista. Raine oli uneksinut uuden talomme ehjästä ja suorasta kivijalasta, josta pienen töytäisyn jälkeen rappaukset olivat pudonneet ja paljastaneet toivottoman rikkinäiset perustukset.
Suunnitelmiemme edistymistä voi seurata täältä. Ja jos puutaloasuminen kiinnostaa, niin tässä saa kaupanpäälle Portsan upeimman ruusupensaan.
Vau! Tuo on kyllä hurja suunnitelma. Ja että myytte Vanhan maatilankin...
VastaaPoistaMehän muutimme vajaa vuosi sitten rivitalokodista, jossa poikamme olivat vietäneet tärkeimmät kasvuvuotensa (olen sentimentaalinen, kuten huomaat). Muutto tuli äkkiä, kun yllättäen vuosien puolileikillisen etsimisen jälkeen löysimme toivekodin, joka oli vain puolen kilometrin päässä vanhasta kodistamme. Muutettuammee mekin aloimme harkita satakuntalaisesta kesätalostamme luopumista. Mutta kun sitten vietimme siellä taas kesän... Monen talon ja etenkin pihan huoltaminen on kuitenkin välillä raskasta. Ei oikein tiedä, mihin energiansa keskittäisi. Sikäli ymmärrän suunnitelmanne. Onnea matkaan!
Nyt pistit pahan! Huh hei... Mutta onnittelut rohkeudesta pistää kuviot uusiksi!
VastaaPoistaAnna-Silja
Kuulostaa pieneltä seikkailulta:)
VastaaPoistaItse en ole vielä asettautunut yhteen ainoaan paikkaan mutta... nyt löysimme miehen kanssa 100 vuotiaan talon täältä Hollannista johon aiomme asettautua asumaan ehkä jopa loppuiäksemme.
Ymmärrän kyllä tuon reissaamisen rasittavuuden ja sen että on "kaksi taloutta". Huvitti kun luin aika nopeasti tuon kohdan missä "hahmottelit muuttoa", luin sen ihan faktana ja ajattelin että mitä ihmettä Pirkolle on tapahtunut...eihän näitä kaikkia samaanaikaan voi tehdä, haha.
VastaaPoistaSe mikä Tornitalossa aikanaan tulee olemaan hyvä juttu on se, että palkkaamme talonmiehen JA siivoojan. Muutenhan emme edes laita mitään kovin hoidettavaa pihaa. Saa vuokralaiset itse laittaa omia kukkajuttujaan oman kiinnostuksensa mukaan. Se ei kuulu nimittäin vuokraan, en ala Oslosta käsin huolehtimaan rikkaruohoista...se on aivan varma. Sellaistahan se nyt on vähän ollut valkoisen talon kanssa...
Onnea projektille: yksi asia on varma; se tulee menemään hyvin! Halaus<3
Terhi: tavoitteena on päästä siivoamaan ja huoltamaan vain yhtä kotia ja pihaa.
VastaaPoistaOlen jo henkisesti valmentautunut siihen, että maalla näyttää ensi keväänä tosi ihanalta ja sitten iskee haikeus eikä raaskittaisi myydä, mutta päätin kovettaa sydämeni tässä kohtaa.
Meidän tytöillemme kodin myyminen on tietysti surullinen juttu, onhan tämä heidän lapsuudenkotinsa ja -pihansa. Mutta on lohdullista tietää, että Portsan puutaloyhteisö ei häviä minnekään, tämä on suojelualuetta.
Anna-Silja: "Jonnekin päin Varsinais-Suomea" sisältää semmoisenkin kolkan kuin saaristokaupunki Paraisen. Ei sitä yhtään tiedä, mihin tässä päädytään.
Champagne: onnea uusille talonomistajille! Toivottavasti teillä on paljon iloa talostanne.
Milli: Kiitos kannustuksesta!Siivooja ja talonmies kuulostavat tosi hyvältä. Puutarhan suhteen tosin olen niin omistushaluinen, etten halua ketään muuta sinne kuopsuttamaan. Paitsi Nonnan, se auttaa minua uutterasti puutarhatöissä ja kaivaa kuoppia valmiiksi. Ei kylläkään oikeisiin paikkoihin vahingossakaan.